25.11. vietetään kansainvälistä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää, mikä käynnistää samalla perinteiset Oranssit päivät -kampanjaviikot. Aihe on Pirkanmaalla ajankohtaisempi kuin koskaan, sillä tänä vuonna Pirkanmaalla on kuollut jo 8 naista parisuhdeväkivallan seurauksena. Heidän lisäkseen joka kolmas pirkanmaalainen nainen on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa, useimmiten kumppaninsa taholta – siis yli 40 000 naista Pirkanmaalla.
Osuvasti kampanjaviikkojen alla NYTKIS ry ja Suomen kansallinen väkivaltaobservatorio julkaisivat miehille suunnatun kyselytutkimuksen tuloksia miesten asenteista naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Ilahduttavasti suurin osa miehistä oli sitä mieltä, että naisiin kohdistuva väkivalta on aina väärin, miesten tulisi puuttua enemmän naisia esineellistävään ja loukkaavaan puheeseen ja ottaa suurempi vastuu väkivallan lopettamisesta. Silti joka neljäs alle nuori mies ajatteli, että naiset voivat ansaita heihin kohdistuvan väkivallan omalla käytöksellään tai pukeutumisellaan. Puolet miehistä katsoi #MeToo:n kaltaisten feminististen liikkeiden rajoittavan miesten oikeuksia. Kahden kolmasosan mielestä sukupuolten tasa-arvo on jo saavutettu Suomessa. Eli vaikka miehet tuomitsevat väkivallan yleisellä tasolla, niin huolestuttavan monella oli silti väkivaltaa oikeuttavia ja naisten oikeuksien ajamista kyseenalaistavia ajatuksia.
Nämä tulokset eivät yllättäneet. Työssäni väkivallan kokijoitten ja tekijöitten kanssa on tuttua, että ihmiset kyllä tuomitsevat väkivallan jyrkästi, erityisesti naisiin ja lapsiin kohdistuvan, ja paheksuvat väkivaltaisesti käyttäytyvät ihmiset. Mutta kun on kyse omista teoista ja käyttäytymisestä, niissä onkin yllättävän vaikea nähdä virheitä saatikka tunnistaa tekoja väkivallaksi. Omalle toiminnalle löydetään helposti sitä puolustelevia ja oikeuttavia selityksiä, joissa syy on olosuhteissa tai muissa ihmisissä. Olemme myös yllättävän sokeita tälle omaa väärää toimintaa oikeuttavalle sisäiselle puheelle, ja sen vuoksi toimintamme saattaa olla paljonkin ristiriidassa julkilausuttujen arvojemme ja asenteidemme kanssa. Vaikka esimerkiksi tiedämme, että ylinopeutta ajamalla vaarannamme oman ja muiden turvallisuuden, niin jos meillä on kiire eikä tiellä näy muita kulkijoita, niin painamme herkästi kaasua ja ajattelemme, ettei pienestä ylinopeudesta ole kenellekään haittaa. Emmekä todennäköisesti pidä itseämme rikollisina, vaikka ylinopeus on rikos, vaan syytämme mieluummin turhan alhaisia nopeusrajoituksia.
Oransseille päiville on siis edelleen tarvetta ja niitä vietetään tänä vuonna Tampereella erityisen näkyvästi. Kampanjaviikot aloitetaan eri toimijoiden yhteistyössä järjestämällä hiljaisella kynttiläkulkueella Tampereen keskustassa, jonka arvorakennuksia myös valaistaan oransseilla valoilla. #NäePuhuPuutu -somekampanja pyörii seuraavat kaksi viikkoa somekanavilla ja muistuttaa siitä, että jokaisella meistä on vastuu nähdä, puhua ja puuttua, jotta voimme aidosti ehkäistä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa yhteiskunnassamme.
Haastan kaikki mukaan kampanjaan ja pukemaan jotain oranssia päälle 25.11. sekä osallistumaan kulkueeseen, jolla kunnioitetaan niiden 8:n naisen muistoa, jotka ovat menettäneet tänä vuonna henkensä parisuhdeväkivallan vuoksi Pirkanmaalla. Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista työtä voi tukea myös jakamalla somekampanjan materiaaleja eteenpäin.
Väkivalta on aina väärin, kohdistuu se kehen tahansa ja kenen tahansa toimesta. Tulevilla viikoilla meidän kaikkien on kuitenkin tärkeä pysähtyä sen äärelle, miksi liian moni nainen edelleen kärsii tai menettää henkensä väkivallan seurauksena. Muutos lähtee meistä itsestämme, ja voimme näyttää teoillamme, että emme enää hyväksy väkivaltaa.
Satu Hintikka, varavaltuutettu Pirkanmaan Vihreät