Hyvinvointialueiden asukkailla on kova huoli lähipalveluiden karkaamisesta liian kauas. Huolta aiheuttavat myös esimerkiksi psykiatristen hoitopaikkojen, lastensuojelun resurssien sekä vanhus- ja vammaispalveluiden riittämättömyys. Näiden palveluiden asiakkaat ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, ja heidän palvelunsa ovat jo ennestään huonolla tolalla.
Pirkanmaan hyvinvointialueen tilikauden alijäämän ennustetaan paisuvan yli 95 miljoonaan euroon. Sote-lainsäädännön mukaan alijäämät pitää kattaa kolmen vuoden määräajassa, eli talouden pitäisi olla tasapainossa vuoden 2026 loppuun mennessä.
Tilanne on hankala, sillä hyvinvointialueella ei ole omaa verotusta, vaan olemme valtion myöntämän rahoituksen varassa. Hyvinvointialueiden on järjestettävä toimintansa annetun rahoituksen puitteissa, joten niiden ikäväksi tehtäväksi jää alueen talouden ”sopeuttaminen” eli selkokielellä sanottuna leikkauslistojen laatiminen.
Epäilen vahvasti, että kun leikkauslistoja on laadittu, alueen kaikkia toimintoja ei ole perattu tarkasti ennen kuin on käyty palveluiden kimppuun. Käytämmekö liikaa kertakäyttötarvikkeita? Onko logistiikka organisoitu tehokkaimmalla tavalla? Käytetäänkö kiinteistöissä energiatehokkaita lämmitysratkaisuja ja valaistusta? Onko työ- ja toimintatavoissa säästöpotentiaalia? Millä tasolla on viranhaltijoiden hankintaosaaminen?
Palveluitakin pitää toki uudistaa. Moni asia voidaan hoitaa yhtä hyvin tai paremmin kuin ennen mutta pienemmillä kustannuksilla. Kaikkia terveysasemia ei ole mahdollista säilyttää ainakaan täysillä aukioloajoilla, eikä sairaala useinkaan ole vanhukselle oikea paikka odottaa asumispalvelupaikkaa.
Mutta ennen kuin leikkaamme näistä palveluista, meidän on pystyttävä tarjoamaan kaikille riittävät ja helposti saavutettavat palvelut muulla tavalla.
Meidän pitää ottaa käyttöön monipuolisia liikkuvia palveluita, tehostettua kotihoivaa ja kotisairaanhoitoa sekä toimivia digipalveluita. Esimerkki toimivasta liikkuvasta palvelusta voisi olla kirjastoautotyyppisesti liikennöivä terveysbussi pienoislaboratorioineen. Lääkäri ja sairaanhoitaja liikkuisivat bussin mukana tarpeen mukaan.
Meidän pitää myös panostaa enemmän omaishoitajien tukemiseen. Vaikka omaishoitajille maksettaisiin reilusti enemmän, omaishoito olisi silti huomattavasti edullisempi vaihtoehto kuin esimerkiksi laitoshoito.
Valtion myöntämä sote-rahoitus on täysin riittämätön. Olisikin tärkeää saada hyvinvointialueille verotusoikeus, jolloin palveluiden rahoitus ja järjestämisvastuu olisivat samoissa käsissä. Tämä kannustaisi myös järkevään taloudenpitoon ja hyvien ja vaikuttavien palveluiden järjestämiseen.- Aluevaltuutettu Tiina Wesslin