Lähisuhdeväkivallan ehkäisy säästää inhimillistä kärsimystä ja rahaa
Tuoreen tutkimuksen mukaan 75% suomalaisista kokee lähisuhdeväkivaltaa ainakin kerran elämässään. Aikuisista parisuhdeväkivaltaa on kokenut 44 % ja lapsuusajan lähisuhdeväkivaltaa 65 %. Väkivalta koskettaa siis meistä jokaista, joko suoraan tai läheisen kautta. Se ei siis ole marginaalinen ongelma, vaan merkittävä hyvinvointiamme nakertava ongelma.
Väkivallalla on vakavia seurauksia. Se aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ja on monen mielenterveysongelman juurisyy. Lähisuhdeväkivaltaa kokeneet kärsivät mm. masennuksesta, heikentyneestä psykososiaalisesta hyvinvoinnista, heikommasta unen laadusta. Henkinen väkivalta haittaa mielenterveyttä jopa selvästi enemmän kuin fyysinen väkivalta. Lähisuhdeväkivallan uhreista tunnistetaan terveydenhuollossa kuitenkin vain 1%, vaikka he käyttävät jopa 80% enemmän palveluita kuin muut. Pelkästään fyysisen parisuhdeväkivallan suorat lisäkustannukset terveydenhuollolle ovat Suomessa 150 miljoonaa euroa vuodessa. Jos henkinen väkivalta lasketaan mukaan, lisäkustannus on 860 miljoonaa euroa. Samanlaisia lisäkustannuksia syntyy sosiaalitoimen (mm. lastensuojelu), poliisin ja oikeustoimen palveluista.
Hoitamaton lähisuhdeväkivalta tulee siis kalliiksi. Sen sijaan, että kysymme, onko meillä varaa puuttua väkivaltaan, pitäisi kysyä, miten meillä on varaa olla puuttumatta? Pelkästään sillä, että väkivallan uhrit tunnistettaisiin paremmin terveydenhuollossa, saataisiin merkittäviä kustannussäästöjä, koska heti tunnistamisen jälkeen palveluiden käyttö laskee merkittävästi. Lähisuhdeväkivallan ehkäisyn tulisikin olla uuden hyvinvointialueemme strateginen painopiste. Tähän velvoittavat myös THL:n ohjeet hyvinvointialueelle ja kunnille.
Pirkanmaalla olisi hyvät lähtökohdat olla väkivallan ehkäisyn edelläkävijä. Täällä on poikkeuksellisen paljon väkivallan ehkäisyyn erikoistuneita palveluja sekä uhreille että tekijöille. Nämä julkisen ja kolmannen sektorin toimijat tekevät tiivistä yhteistyötä väkivallan ehkäisyssä ja Tampereen yliopiston väkivaltatutkimus on tunnettu laadustaan. Yhtä lailla, kun meillä on Sydänsairaala ja Coxa, niin voisiko niiden rinnalla tulevaisuudessa toimia myös Väkivaltapysäkki, väkivaltatyön osaamis- ja tutkimuskeskus?
Satu Hintikka, varavaltuutettu