Kansalaisten kuulee välillä hämmästelevän sitä, ettei terveyskeskuslääkärin vastaanotolle pääse ja vanhempien lääkärikollegojenkin olen kuullut kummastelevan sitä, miten vastaanottoaikojen päivittäinen määrä ei ole enää sama kuin vaikkapa 1980-luvulla.
Olen ollut lääkäri 14 vuotta ja työskennellyt suurimman osan siitä ajasta isolla tamperelaisella terveysasemalla. Terveyskeskuksen arki ja toisaalta myös vastaanottojen syyt ovat muuttuneet siinä ajassa paljon.
Vajaa 10 vuotta sitten terveyskeskuslääkärinä saatoin hoitaa 12-13 potilasta päivässä, päivystyspotilaita paljon enemmänkin. Etälääketieteen yleistyminen ja uudet toimintamallit ovat tehneet lääkärin roolista paikoin konsulttimaisemman. Esimerkiksi Pirhan Digiklinikka kuvanlähetysmahdollisuuksineen on mahdollistanut yksinkertaisten ihosairauksien ja silmätulehdusten diagnostiikan niin, että potilas saa avun kotisohvallaan chattaillen.
Samaan aikaan osa rutiininomaisista nopeista kontrolleista, kuten vaikkapa lasten korvatulehdusten jälkitarkastukset, on poistettu hoitosuosituksista. Vastaanotolle tuleekin nykyään lähinnä sellaisia potilaita, jotka tarvitsevat kokonaisvaltaista arviota ja hoitoa, joiden antaminen ei ole ollut mahdollista etänä saati millään tavalla ohimennen. Kirjaamiseen ja tilastointiin käytetty aika tuntuu lisääntyneen. Tukijärjestelmämme on myös luotu niin, että monen etuushakemuksen liitteeksi vaaditaan lääkärinlausunto.
Mielenterveyspotilaiden suhteellinen määrä perusterveydenhuollossa vaikuttaa lisääntyneen ja toisaalta nykyään elää porskutellaan sangen korkeaankin ikään sellaisten sairauksien kanssa, jotka aiemmin olisivat vieneet kertalaakista hengen.
Terveystaloustiede on oma kokonaisuutensa juuri siksi, että terveydenhuoltoalan toiminnan tehokkuutta ei voida samalla tavalla mitata kuin vaikkapa tehtaan tai kaupan alan tehokkuutta. Siispä siitäkin huolimatta, että lääkärin ovi ei tunnu käyvän, saatetaan olla nykyään tehokkaan hoidon äärellä.