Erityisperheiden oikea-aikainen tunnistaminen eri palveluissa on äärimmäisen tärkeää ja tässä yhteydessä sosiaali- ja terveyspalveluilla on merkittävä rooli. Valitettavasti erityisperheet jäävät usein poliittisen päätöksenteon varjoon, vaikka erityisperheissä asuu jopa 300 000 suomalaista. Tämä laaja joukko tarvitsee monipuolista tukea, joka kattaa niin sosiaali- ja terveyspalvelut kuin kasvatus- ja opetusalan palvelut.
Erityisperheissä yhdenkin lapsen erityinen elämäntilanne voi aiheuttaa laajempia vaikutuksia koko perheeseen. Nämä perheet kohtaavat muita herkemmin arkeen vaikuttavia haasteita, kuten vanhempien uupumista ja sisarusten oireilua. Tämän takia myös vanhempien eroriski kasvaa, mikä korostaa tarvetta tarjota tukea perheen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sosiaali- ja terveyspalveluiden hajanaisuus ja puutteet erityisperheiden tunnistamisessa ovat merkittäviä haasteita. Usein eri palvelut toimivat erillään eivätkä ole helposti saavutettavissa yhdellä otolla. Diagnoosilähtöinen palveluiden tarjonta saattaa myös olla ongelmallista, sillä kaikilla erityisperheiden lapsilla ei ole selkeitä diagnooseja. Esimerkiksi autismikirjon ja neuropsykiatrisesti oireilevien lasten piirteet voivat vaihdella laajasti eivätkä aina ole päällepäin näkyviä.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden tehokkuus erityisperheiden tukemisessa vaatii selkeää ja koordinoitua toimintaa. Erityisperheissä painopisteen tulee olla varhaisessa tuessa, jossa haasteet tunnistetaan ja käsitellään ajoissa. Tarvittava apu ja tuki on oltava saatavilla ilman pitkiä odotusaikoja. Vanhempien on voitava luottaa siihen, että he saavat tarvitsemaansa tukea silloin, kun sitä eniten tarvitaan, eikä vasta ongelmien kasvaessa liian suuriksi. Erityisen tärkeää on myös erityisperheiden kohtaamisen ja tukemisen inhimillinen puoli. Sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaisten on oltava herkkiä perheiden tarpeille ja pyrittävä tarjoamaan tukea, joka vastaa koko perheen hyvinvointiin. Tämä edellyttää koulutusta ja tietoisuutta erityisperheiden ainutlaatuisista haasteista ja tarpeista.
Kun havaitsemme lapsen arjessa haasteita, sosiaali- ja terveyspalveluiden on oltava valmiita tarjoamaan nopeaa ja kattavaa tukea. Pirkanmaan hyvinvointialueella tämä vaatii entistä tiiviimpää yhteistyötä varhaiskasvatuksen, neuvolapalveluiden ja kouluterveydenhuollon välillä. Alueen sosiaali- ja terveyspalveluiden on oltava tietoisia oman alueen erityisperheiden tarpeista ja ohjattava perheet oikeisiin palveluihin. Näin varmistetaan, että jokainen lapsi ja perhe saavat tarvitsemaansa tukea oikea-aikaisesti. Pirkanmaan hyvinvointialue voi olla edelläkävijä mallissa, joka luo yhteiskuntaa, joka tukee kaikkia sen jäseniä, myös erityisperheitä.
Anna Moilanen, varavaltuutettu ja monipalveluvaliokunnan jäsen