Saamme lukea lähes päivittäin lehdistä Pirkanmaan kaoottisesta ja katastrofaalisesta mielenterveys- ja päihdepalveluiden tilanteesta. TAYSin Pitkäniemen sairaala teki aluehallintovirastolle syyskuussa ilmoituksen omasta toiminnastaan. Venäjän hyökkäysota, ilmastokriisi ja inflaatio ja työn ja koulun aiheuttama stressi ahdistavat ihmisiä entisestään.
Tilannetta ei helpota terveydenhuoltoalalla vallitseva työvoimapula. Osastot ovat täynnä, eläkkeellä olevia psykiatreja palkataan takaisin töihin ja kaikki pohtivat konsteja tilanteen helpottamiseksi. Mistä sitten apua?
Pirkanmaalla on käynnissä 6 kuukauden pilotti psykiatrisesta ensihoitoyksiköstä. Se hoitaa Tampereen, Nokian ja Pirkkalan ja mahdollisuuksien mukaan myös muiden kuntien ensihoidon mielenterveyden keikat. Toimin itse ensihoitajan kyseisessä yksikössä. Pystymme rauhassa pohtimaan matalan kynnyksen hoitopaikkoja, käymään hyviä keskusteluita, joilla lievennetään ahdistusta ja kohtaamaan ihmiset ihmisinä. Monesti ratkaisuksi löytyy muu keino, kuin ruuhkautunut Acuta.
Pirkanmaan hyvinvointialueen pitää tehdä psykiatrisesta ensihoitoyksiköstä vakituinen. Toimivaan yksikköön tarvitaan niin psykiatrista kuin somaattista osaamista. Yksikkö ei saa viedä resurssia muutenkin kiireisestä ensihoidosta vaan sen pitää olla uusi yksikkö. Tähän on löydyttävä rahaa ja poliittista tahtoa.
Yhteiskunnassa tulevan eduskunnan yksi tärkeimmistä tehtävistä on laittaa aikaisemmin tehty huono lukiouudistus romukoppaan. Yläkoulussa ja lukiossa pitää saada opiskella rauhassa eikä stressata siitä, että jos joku kurssi tai kirjoitukset epäonnistuu se vaikuttaa huomattavasti tulevaisuuteen. Itse lähdin lukion jälkeen opiskelemaan 25-vuotiaana, vaikka moni oli toista mieltä. Hyvin olen kerennyt, eikä yhteiskuntakaan ole kaatunut.
Kouluihin tarvitaan myös mielenensiavun osaamista. Tutut lukiolaiset kokevat, ettei koulussa voi mennä juttelemaan opettajalle kurssin tai elämän pienistä haasteista. Sitten odotetaan, että tilanne kriisiytyy, vaikka joustoilla, hyvällä yhteishengellä ja suunnittelulla voisi vastuita ja velvollisuuksia keventää sopivasti. Panostetaan myös koulutukseen, se maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.
Pidä huolta!
– Varavaltuutettu Henri Backman
Kirjoittaja toimii ensihoitajana, hyvinvointialueen monipalveluvaliokunnan jäsenenä sekä varavaltuutettuna Pirkanmaan hyvinvointialueella