Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
Aika pitkä matka on kuljettu tähän hetkeen siitä, kun soteuudistuksen valmistelu ensimmäisen kerran aloitettiin. Hetki on useammalla tavalla historiallinen ja palveluiden järjestämisen kannalta olennainen. Jatkossa töitä tehdään koko Pirkanmaan ei vain kotikunnan näkökulmasta.
Suomalaisen hyvinvointivaltion lupaukseen kuuluu se, että ihmiset saavat inhimillistä ja
vaikuttavaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa kohtuullisin kustannuksin elämäntilanteestaan ja
asuinpaikastaan riippumatta.
Suomalaisten terveys- ja hyvinvointierot ovat kasvaneet. Asukkaat ovat tällä hetkellä taustastaan ja asuinpaikastaan riippuen hyvin eriarvoisessa asemassa. Tämä kehitys on pysäytettävä ja hyvinvointi- ja terveyserot kurottava umpeen. Se tapahtuu ennen kaikkea vahvistamalla peruspalveluita. Yksinään ei saa jäädä palveluiden ulkopuolelle.
Terveyttä ja hyvinvointia edistää parhaiten se, että peruspalveluiden äärelle pääsee
nopeasti. Sairaus on helpointa hoitaa ennen kuin se pääsee pahenemaan. Tukea on parasta
saada silloin, kun ongelmat eivät ole syventyneet. Oikea-aikainen apu on tärkeää sekä
inhimillisesti että kansantaloudellisesti.
Lähtötilanne ei ole helppo: hoitajat ovat jaksamisensa äärirajoilla, lastensuojelu natisee liitoksistaan ja päihde- ja mielenterveyspalvelut ovat kriisiytyneet. Samaan aikaan, kun meidän pitää pystyä vastaamaan akuuttiin hoidon tarpeeseen tulisi hyvinvointialueen pystyä – nimensä mukaisesti – myös lisäämään ihmisten hyvinvointia.
Hyvinvoinnin edistäminen edellyttää tiivistä yhteistyötä kuntien ja kolmannen sektorin kanssa. Kuinka saamme hyödynnettyä esimerkiksi liikunta- ja kulttuurikentän hyvinvoinnin edistäjinä? Kuinka pystymme hyödyntämään järjestöjen osaamisen mahdollisimman hyvin? Näitä kysymyksiä meidän on syytä pohtia tarkoin osana tulevaa strategiatyötä.
Myös asunnottomuuteen liittyvät kysymykset edellyttävät tiivistä yhteistyötä kuntien kanssa. Sosiaalityön siirtyessä hyvinvointialueelle, mutta asumisneuvonnan jäädessä kuntien kontolle on välttämätöntä, että yhteistyö sujuu saumattomasti. Pirkanmaalla on tehty hyvää työtä asunnottomuuden ehkäisemiseksi ja tästä meidän tulee pitää kiinni.
Eilen keskustorilla oli mielenilmaus päihde- ja mielenterveyspalveluiden puolesta. Viesti oli hyvin selvä – nyt pitää tapahtua. Tästä on hankala olla enempää samaa mieltä. Hoitoon pääsyn helpottamisen ohella meidän on pystyttävä osaltamme vaikuttamaan siihen, miksi näiden palveluiden tarve on kasvanut vuosi vuodelta. Nämä ongelmat eivät synny tyhjiössä. Entistä enemmän meidän tulisi pohtia ”miksi” jotain tapahtuu – ei vain ”mitä” tapahtuu.
Kaikki lupaukset ja toiveet jäävät toteuttamatta, jos meillä ei ole riittävästi ammattilaisia tekemässä tätä työtä. Vastuumme työnantaja on olla polttamatta ihmisiä loppuun. On tarjottava riittävät resurssit siihen, että itse työn voi tehdä ammattietiikan edellyttämällä tasolla. Mitään muuta kestävää vaihtoehtoa ei ole.
Hallintosäännön rooli tässä kaikessa on olennainen. Tänään esillä oleva versio on raakile, mutta sillä päästään alkuun. Muokattavaa tulee varmasti paljon jo heti ensimmäisen vuoden aikana. Kirkastusta kaipaa etenkin valiokuntien rooli. On tärkeää, että politiikan rooli on hyvinvointialueen toiminnassa selkeä eikä valta kasaannu yksittäisille henkilöille.
Valiokuntamalli on itsessään mielenkiintoinen. Se tuo valtuustolle mahdollisuuden rakentaa työtään uudella tapaa, mutta se tuo myös suuren vastuun. Me luomme nyt sitä traditiota, jota tulevilla neuvottelukierroksilla muistellaan. Tästä syystä valiokuntien rooli kaipaa vielä selkeyttämistä.
Vihreä valtuustoryhmä haluaa panostaa peruspalveluihin ja ihmisten hyvinvointiin. Uskon ja toivon, että tämä on myös muiden ryhmien tahto.
– Valtuustoryhmän puheenjohtaja Perttu Jussila