Sosiaali- ja terveysalalla kohtaamiset ovat koko työn ydin.

Mitä suuremmasta elämäntilanteeseen vaikuttavasta muutoksesta, kuten omasta tai läheisen sairastumisesta onkaan kyse, sitä tärkeämpää on, että hädän hetkellä tullaan nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi aidosti. Sote-alan kiire, resurssipula ja jatkuva tehokkuuspaine uhkaavat juuri sitä, mikä on kaikkein tärkeintä: aikaa kohdata.

Kohtaaminen ei ole vain tervehdys tai nopea kysymys voinnista. Se on pysähtymistä ja läsnäoloa. Se on sitä, ettei ihminen ole vain asiakas tai potilas, vaan huomioidaan myös hänen elämäntilanne, taustat ja tunteet.

Sillä, miten ihminen kohdataan, on valtava merkitys siihen, miten hän kokee saamansa palvelun. Yksi aito kohtaaminen voi vahvistaa luottamusta, lisätä turvallisuuden tunnetta ja tehdä avun vastaanottamisesta helpompaa. Vastaavasti kiireinen tai etäinen kohtaaminen voi jättää kokemuksen, ettei tullut kuulluksi tai jättää pelon valtaan.

Jos kohtaamiselle ei ole aikaa, mitä jää jäljelle? Suorittamista, rutiineja ja kokemus siitä, ettei tule kohdatuksi ihmisenä.

Toivottavasti sosiaali- ja terveysalaan kohdistuneet säästöt eivät vie henkilöstöltä sitä vähääkin aikaa, joka on varattu kohtaamisille. Kohtaaminen ei ole ylimääräistä, vaan välttämätöntä laadukkaan hoidon ja työn mielekkyyden kannalta.

Annetaan kohtaamiselle arvo, joka sille kuuluu.
– Anna Moilanen, varavaltuutettu