Pirkanmaalla, kuten muillakin hyvinvointialueilla, on viime aikoina käyty läpi tämän vuoden taloustilannetta (joka on hankala) ja pohdittu ensi vuoden talousarviota (joka on myös hankala). Koska alueilla ei ole verotusoikeutta, mahdollisuudet parantaa tuloja ovat käytännössä olemattomat. Valtion määrittelemä talouskehys siis sitoo kätemme ja sen ongelmallisuus alkaa nyt näkyä käytännössä. Itse olen pohtinut tätä tilannetta aluehallituksessa tuskanhiessä ja en voi oikein muuta sanoa, kuin, että hankalaa on myös päätöksenteon näkökulmasta.
Tämän vuoden talousarvio tehtiin kuntien lukujen perusteella ja nyt vasta alkaa hahmottua, miltä hyvinvointialueen talous oikeasti näyttää. Ja sehän näyttää siltä, etteivät suunnitellut rahat riitä millään. Samalla palveluissa olisi paljon parannettavaa. On turhauttavaa, että valtio ei suostu tulemaan vastaan, vaikka tänä vuonna monella alueella on selvinnyt, etteivät kunnilta kerätyt luvut vastaa todellisuutta, vaan oikeasti rahaa tarvitaan enemmän.
Hyvinvointialue on valtava organisaatio ja järkevää kehittämistä ja tehostamistakin on varmasti mahdollista tehdä. Nyt joudumme kuitenkin väkisin tekemään ratkaisuja kiireellä ennen kuin olemme edes nähneet yhtä kokonaista toimintavuotta uudessa organisaatiossa. Valitettavasti vaihtoehtoja ei ole niin kauan, kun valtio vaatii, että tämän vuoden alijäämä on pakko saada hoidettua kolmen vuoden taloussuunnittelukaudella. Olemme tiukan ohjauksen armoilla, mikä ei anna kovin paljoa mahdollisuuksia rauhalliselle ja tietoon perustuvalle päätöksenteolle.
Itse näen suurimpana riskinä sen, että nyt on paniikissa pakko säästää palveluista, jotka kostautuvat muissa, entistä kalliimmissa palveluissa. Sote-palveluiden tarve ei lopu sillä, että palveluita ei tarvita ja lopulta tilanne voi olla se, että päivystys, lastensuojelu ja erikoissairaanhoito kuormittuvat entisestään. Nyt on oikea aika ja itse asiassa myös pakko miettiä yhdessä eri valtuustoryhmien ja valmistelijoiden kanssa, miten ihmeessä voimme välttää tämän tilanteen, jossa samaan aikaan kustannukset kasvavat ja ihmisten palvelut heikkenevät.
– Valtuutettu Olga Haapa-aho