Työnantajan tehtävänä on pitää huolta työntekijöistään ja työn tekemisen edellytyksistä, jotta työntekijä voi täyttää tehtävänsä palkkansa eteen. Työnantajan tehtävä on myös taata asiakkailleen ja potilailleen lupaamansa palvelut, se ei voi olla yksinään työntekijän tehtävä. Yhteinen tehtävä on taata nämä palvelut turvallisesti, siinä kummallakin puolella on oma roolinsa, eikä kumpikaan kykene siihen yksin. Molemmat tarvitsevat toisiaan.
Hyvinvointialueet ovat pian työnantajia, joiden tulisi olla parempia kuin edeltäjänsä.
Hyvinvoiva työntekijät jaksavat töissä, innostuvat työstään ja sitoutuvat työhönsä. Tämä mahdollistuu kun työtään voi tehdä omia arvojaan kunnioittaen sekä tullen nähdyksi ja kuulluksi. Tällainen työntekijä tuottaa palveluita, jotka ovat turvallisia ja vaikuttavia asiakkaille. Parhaimmillaan asiakkaan palveluiden tarve vähenee tai poistuu, mikä on inhimillistä ja taloudellista.
Jos työntekijä joutuu jatkuvasti sinnittelemään, venymään, joustamaan ja uhraamaan saamatta tästä kiitosta, hän alkaa vieraantua työstään, uupuu ja saattaa vaihtaa työtä. Tällaisessa tilanteessa potilas jää kiireen jalkoihin, vaille hoitoa ja palvelupyörän kyytiin kiihtyvällä vauhdilla. Potilasturvallisuuden vaarantuminen on kallis säästämisen seuraus.
Työntekijöiden hyvinvoinnilla on merkitystä koko sotesektorin tulevaisuudelle. Sitä kuuluisaa veto- ja pitovoimaa on saatava, jotta meillä on jatkossakin palveluita. Hyvinvointialueilla on nyt merkittävä tilaisuus lähteä tekemään sotealoista jälleen houkuttelevia.
Uudet hyvinvointialueet eivät ole itsenään mikään vetovoimaa lisäävä tekijä. Muutokseen suhtaudutaan epäilevästi ja pelokkaasti. Nyt äärimmäisen tärkeää olisi pitää kiinni henkilöstöstämme, jotka ovat merkittävässä roolissa mahdollistamassa muutosta. Suuri henkilöstön vaihtuvuus ja vajaus työpaikoilla heikentää palveluiden laatua, sujuvuutta ja yksiköiden toimintaa. Tarvitsemme muutokseen vakautta ja osaamista. Palveluiden tuotanto ei saa keskeytyä siirtymän ajaksi. Siksi henkilöstöä ei saa unohtaa.
Mukana tässä kilpailussa henkilöstöstä on julkinen, yksityinen, ja toisaalta julkiset hybridiyhtiöt. Jokainen pyrkii haalimaan itselleen henkilöstä ja kilpailun voittaa se, joka tarjoaa parhaan diilin työntekijälle. Diilin vaikuttavina elementteinä on mm. palkka, työn sisältö, työntekemisen edellytykset ja tuntuva arvostus. Mikään yksinään ei pidä työntekijää firmassa vaan kokonaisuus ratkaisee.
Nyt on aika alkaa nähdä työntekijät sijoituksena, palveluita tuottavana resurssina, eikä välttämättömänä kulueränä.
Fakta on se, että jos työntekijöitä ei ole, ei silloin ole palveluitakaan.- Aluevaltuutettu Iina Hänninen