Uusia rakennuksia ja laitehankintoja suunnitellessa talouspuoli kuitataan usein tarpeellisena
tulevaisuuden investointina. Usein niillä tuntuu olevan sellainen arvo, joka yksimielisesti
hyväksytään. Nykyisessä talouspaineistetussa ilmapiirissä tuntuu kuitenkin toisinaan
unohtuvan, ettei todellinen arvo synny betonista, vaan seinien sisällä tehtävästä työstä.
Sosiaali- ja terveyspalveluilla on tietenkin mittaamaton inhimillinen arvo. Siksi tuntuu jopa
hieman karulta puhua hyvinvoinnista taloudellisena investointina. Toisaalta nykyinen
hyvinvointialueita koskeva puhe kääntyy kulueristä puhumiseen. Mitkä palvelut vievät meiltä
eniten rahaa, voisiko jonkin palvelun hoitaa tehokkaammin? Minusta tulisi toisinaan pysähtyä
myös miettimään, mitä palvelut meille tuottavat.
Investoinnilla tarkoitetaan tyypillisesti rahaa, joka laitetaan johonkin tuottamaan arvoa
tulevaisuudessa. Toimivat ja oikea-aikaiset sosiaali- ja terveyspalvelut tuottavat hyvinvointia,
mutta niiden tuotto ei ole vain inhimillistä. Ajoissa hoitoa saavat ihmiset tarvitsevat
vähemmän raskaampia ja kalliimpia palveluja myöhemmin.
Hyvinvointialueiden heikko taloudellinen tilanne on ajanut palveluiden supistamiseen ja
henkilöstön venymiseen. Valtiolta tulevat raamit eivät yksinkertaisesti tunnu riittävän
tärkeiden palveluiden turvaamiseen, vaikka tarve ei ole kadonnut mihinkään. Nyt säästettävä
euro näyttää budjetissa houkuttelevalta, mutta iskee karusti seuraavana vuonna vastaan.
Lyhytnäköinen säästäminen voi pahimmillaan johtaa huomattavasti suurempiin menoihin
myöhemmin. Nykyiset valtion antamat raamit eivät ole jättäneet riittävästi aikaa sen
arvioimiseen, mikä pitkällä tähtäimellä on järkevää niin taloudellisesta kuin inhimillisestä
näkökulmasta.
Toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tärkeä investointi tulevaan. Siksi Pirhan tulee
jatkossakin keskittyä turvaamaan tärkein: ihmisten hyvinvointi ja toimintakyky, jotta
talouspaineista huolimatta kenenkään arki ei jää heitteille.
– Noora Hakulinen, varavaltuutettu