mennessä Noora Hinkkanen | helmi 28, 2025 | aluevaltuusto, Blogi
Pirhan tarkastuslautakunnan saamien selvitysten ja aluevaltuutetuille järjestettyjen tutustumiskierrosten perusteella erikoissairaanhoidon tila hyvinvointialueellamme on kohtalaisen hyvä psykiatriaa lukuun ottamatta. Erikoissairaanhoidon asiakastyytyväisyys on korkea. Esimerkiksi Sydänsairaalalla on ollut terveydenhoidon yksiköistä Suomen paras asiakastyytyväisyys jo pitkään, ja siellä myös henkilöstön viihtyvyys on huippuluokkaa.
Sen sijaan perusterveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden puolella riittää ongelmia. Tämä siitä huolimatta, että sote-uudistuksen yhtenä tärkeänä tavoitteena on ollut vahvistaa ennaltaehkäisyä ja perustason palveluita, jotta sekä inhimillisesti että taloudellisesti raskaiden erikoistason palveluiden tarve vähenisi.
Surullisinta on, että eniten ongelmia on perusterveydenhuollon hoitoon pääsyn lisäksi kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien palveluissa, kuten lastensuojelussa, mielenterveyspalveluissa sekä vanhus- ja vammaispalveluissa. Lastensuojelun työntekijöillä on liikaa asiakkaita, vanhukset odottavat edelleen jatkohoitopaikkaa tai palveluasumisen paikkaa sairaaloiden vuodeosastoilla, vammaispalveluiden saatavuudessa on ongelmia, ja mielenterveyspalveluihin pitää jonottaa kohtuuttoman pitkiä aikoja.
Lastensuojelu tarvitsee kipeästi lisää henkilöstöresursseja, ja mielenterveydeltään järkkyneet tarvitsevat lisää nopeasti ja helposti saavutettavia matalan kynnyksen palveluja. Kevyempien mielenterveyspalveluiden lisäksi tarvitaan riittävästi myös ympärivuorokautisen psykiatrisen hoidon yksiköitä pidempään ja vakavammin sairastaville.
Myöskään vanhusten ja vammaisten asumisen järjestämisessä emme voi laskea liikaa kotihoidon ja yhteisöllisen asumisen varaan, vaan hyvinvointialueen on varmistettava, että laadukkaita ympärivuorokautisen palveluasumisen paikkoja on riittävästi.
Aluevaltuustossa me palveluihin kohdistuvien lyhytnäköisten leikkausten vastustajat olemme hävinneet äänestyksen toisensa jälkeen, kun enemmistöllä ei ole riittänyt rohkeutta tehdä panostuksia, jotka pitkällä aikavälillä kuitenkin toisivat myös säästöjä. Haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten hyvinvoinnin ja elämänlaadun kannalta elintärkeiden palveluiden kuntoon saattamisessa riittääkin viranhaltijoilla ja huhtikuussa valittavalla uudella aluevaltuustolla runsaasti työsarkaa.
Tiina Wesslin, aluevaltuutettu
mennessä Noora Hinkkanen | helmi 24, 2025 | aluevaltuusto, Blogi
Kokonaisturvallisuusvaliokunnan kouluväkivaltaa koskevassa mietinnössä nostimme esiin neuroepätyypillisyyden roolin väkivallan osapuolien elämässä. Esimerkiksi ADHD voi lisätä haasteita oppimisessa ja koulumaailmassa, mikä altistaa erilaiselle oireilulle esim. käytöshäiriöinä. Nämä neuroepätyypillisyyden piirteet eivät ole sairaus eikä sinällään kyse ole siksi oireista, mutta selkeyden vuoksi puhun kuitenkin oireista. ADHD on osa neuroepätyypillisyyden esiintymistä.
Aikuisella ADHD oireilu voi olla hyvinkin erilaista kuin lapsilla ja nuorilla. Kaikenikäisillä oirekuva on kuitenkin yhtä uniikki kuin jokainen ihminen itsekin. Oireet voivat painottua eri ihmisillä eri osa-alueilla ja eri voimakkuuksilla. Jokaisen henkilökohtaiset tekijät vaikuttavat myös paljon oireiden esiintymiseen. Se ei ole pelkästään vilkkautta ja keskittymiskyvyn vaikeuksia. Se voi ilmetä ihmissuhteissa, vuorovaikutuksessa, uni-valverytmissä, ravitsemuksessa, muistissa, ajattelussa jne. Asiaan voi myös liittyä muitakin tekijöitä, pitkäaikaisvaikutuksia tai haasteita joko tämän tyypillisyyden tai muiden ulkopuolisten tekijöiden vuoksi, kuten kokemus huonommuudesta, riittämättömyydestä tai kiusaamista. Kukaan ei voi sanoa toisen puolesta, onko hänen kokemuksensa haasteita oikea tai väärä. Keskeistä on, että ihminen kokee haasteita tai oireita, jotka vaikeuttavat hänen elämäänsä ja jaksamista. Taustasyystä riippumatta näihin asioihin tulee saada apua, jos ihminen kokee sitä tarvitsevansa.
Usein henkilö ei välttämättä edes itse tiedosta taustasyytä. ADHD on synnynnäinen aivokemiallinen tila, mutta elämäntilanteen muuttuessa voi tämä oireilu muuttua. Lapsena tai nuorena voi oireilun osa-alueet pysyä hallinnassa esim. vanhempien tuella, mutta itsenäistyessä ja aikuistuessa voi elämä ylittää oman selviytymisen tason ja näin oireet tulla esiin esim. arjenhallinnan- tai ajankäytön haasteina ja näin altistaa haittavaikutuksille kuten stressille, univaikeuksille, päihde- ja mielenterveysongelmille tai uupumukselle. Tällaiset oireet liitetään usein muihin syihin tai hoidetaan itsenäisinä tekijöinä. Ongelmien uusiutuessa on kuitenkin merkityksellistä tunnistaa juurisyyt, mutta vieläkin tärkeämpää on saada arki järjestettyä niin, että henkilö pärjäilee ja haitallinen oireilu helpottuu, koska ADHD ei parane. Yhteiskunnas odotuksiin sopeutumisessa voi olla vaikeuksia, kun moni asia on järjestetty neurotyypillisten mukaan esim. 8 h työpäivä voi olla ADHD henkilölle normaalia kuormittavampi, sillä keskittyminen vaatii enemmän energiaa ja ponnistelua. Ihminen saattaa pohtia sitä, miksi tavallinen arki saa hänet uupumaan, vaikka yrittää parhaansa. Siksi ei ole relevanttia odottaa kaikkien suoriutuvan samalla tavalla arjesta, kuin neurotyypillinen voisi.
Suurin osa ADHD henkilöistä selviytyy elämässään sujuvasti, osa ei edes huomaa oireita, koska he ovat eläneet niiden kanssa koko elämänsä ja sopeutuneet tilanteisiin. He tuntevat itse itsensä ja osaavat kohdata haasteita. Neuroepätyypillisillä on usein myös ”supervoimia”, kuten tavallisesta poikkeavaa luovuutta, innovatiivisuutta, kyky hyperkeskittyä mielenkiinnon kohteisiinsa, ongelmienratkaisukykyä ja hyvä ihmistuntemus. Nämä voivat olla äärettömän merkityksellisiä ja tuottoisia ominaisuuksia työntekijässä ja siksi työnantaja hyötyy siitä, että mahdollistaa tämän henkilön potentiaalin kukoistamisen.
Nykyään puhutaan siitä, että ADHD olisi ”muotidiagnoosi”. Lisääntyneisiin diagnooseihin vaikuttaa mm. että asiasta puhutaan, tieto sen moninaisuudesta on lisääntynyt ja maailma on muuttunut kuormittavaksi ja vaativaksi joten oireisiin on kaivattu apua. Aiemminkin on nähty diagnoosipiikkejä, kun jostain asiasta on alettu puhumaan kuten vaikka uniapnean kohdalla on käynyt. Kaikki ADHD diagnoosit eivät välttämättä ole ”oikeita” koska sitä ei voida mitata kuten happisaturaatiota, mutta diagnoosia merkityksellisempää on se, että henkilö saa apua. Siksi on tärkeää, että diagnooseihin ei suhtauduta koskaan absoluuttisena totuutena, usein ne ovat vain osa totuutta. Nyt diagnoosin asettaminen on kuitenkin edellytys esim. lääkehoidon testaamiseksi. Lääkehoitokaan ei saisi olla semmoinen mörkö, kun se nyt on. Jos henkilö saa siitä apua, on se silloin tärkeä osa hoitoa.
Mitä aiemmin haasteisiin saa apua, sitä paremmin henkilö voi sopeutua tilanteeseen ja oppia elämään siinä, myös muuttuvissa tilanteissa, sekä hyödyntää näin potentiaaliaan. Pitkään jatkuvat haasteet kuormittavat ja voivat ajaa muiden ongelmien äärelle esim. talousvaikeuksiin. Tietoisuus ja itsetuntemus on tässä myös tärkeässä roolissa. Osa saa lääkityksestä apua, mutta kaikille se ei ole vaihtoehto. Hoitoon voi kuulua esim. yksilöllisiä järjestelyitä opinnoissa ja työelämässä, terapiaa ja tuki elämänhallintaan. Joskus riittää, että henkilö oppii itse antamaan itselleen armoa, mutta niin tulee myös yhteiskunnan antaa.
– Aluevaltuutettu Iina Hänninen
mennessä Noora Hinkkanen | helmi 17, 2025 | aluevaltuusto, Blogi, Mielipide
Aamulehti soitti keskelle arkiaamua; on hienoa saada palstatilaa tärkeille asioille! Kyseinen äänestys hävittiin, mutta työterveyshuoltoa on pidettävä esillä jatkossakin. Samoin laajemminkin pirhalaisten yhteisöllistä työhyvinvointia ja siten työn tuottavuutta on tärkeä tuuppia paremmalle uralle. Selkeämpi omakohtainen poliittinen onnistuminen loppuvuodesta oli se, että valtuustoryhmällemme laatimani muutosesitys taloussuunnitelmaan menestyi ryhmien välisissä neuvotteluissa ja hyväksyttiin aluevaltuustossa yksimielisesti; se koski äitiys- ja lastenneuvolan resurssin puskurointia.
Pirhan organisaatio kuvautuu nyt raskassoutuisena, mutta onnistumisia on. Pidän tärkeänä sitä, miten henkilöstöä on otettu laajasti mukaan päätöksentekoon ja kehittämistyöryhmiin. Palkkaharmonisaation hidastuminen on ollut ehkä vaikein kohta meille kaikille, etenkin toki henkilöstölle. Kuten jutustakin käy ilmi, kiihkottomasti ja asiat edellä säästöjenkin keskellä Pirhassa ponnistellaan eikä mediassa usein kuvautuviin työtaistelupoteroihin ole pudottu.
Niina Melkko,
henkilöstöjaoston jäsen, vara-aluevaltuutettu
mennessä Noora Hinkkanen | helmi 10, 2025 | aluevaltuusto, Blogi
Yksinäisyys on yksi aikamme suurista ongelmista. SPR:n 2023 julkaistun yksinäisyysbarometrin mukaan kaikkiaan 61% vastaajista koki yksinäisyyttä ainakin joskus, usein tai jatkuvasti (viikottain) 10%. Yksinäisyyden kokemukset olivat kokonaisuudessaan yleisempiä 15-24 ja 25-34 vuotiaiden kuin sitä vanhempien ikäryhmissä. Yksinäisyyden helpottamiseksi toivottiin erityisesti kohtaamismahdollisuuksien ja yhteisöllisyyden lisäämistä.
Yksinäisyys on riskitekijä myös fyysisiin sairauksiin, kuten kohonneeseen verenpaineeseen, sydän- ja verenkiertoelimistn sairauksiin ja aivoverenkiertohäiriöihin. Yksinäisillä voi olla myös ahdistuneisuutta ja masennusoireita sekä depressiota. Unen laatu ja määrä voi jäädä heikoksi. Yksinäisyys on riskitekijä dementialle.
Yksinäisyyden vähentäminen on siis hyvinkin oltava hyvinvointialueiden intressissä. Toki kunnissa on myös paljon mahdollisuuksia edistää eri ikäryhmien mahdollisuuksia vapaa-ajan viettoon ja harrastuksiin, toisten tapaamisiin, yhdistystoimintaan, keskusteluryhmiin ja -tilaisuuksiin.
Yksi yhteisöllisyyden edistämisen muoto on erilaiset vertaisryhmät ja järjestöt. Vertaisryhmissä samankaltaisten sairauksien tai ongelmien kanssa painivat voivat vertaisten kesken tukea ja auttaa toisiaan samalla tuntien itse auttamisen tunnetta tai muutoin osallisuutta. Myös järjestöjen toiminta voi olla lisäämässä yhteisöllisyyttä ja osaltaan hyvinvointialueen tulee jatkaa erilaisten yhdistysten ja järjestöjen toiminnan tukemista.
Ei tule myöskään unohtaa sosiaali- ja terveysalan työyhteisöjä ja niiden johtamista. Niissä, kuten kaikissa muissakin työyhteisöissä, yhteisöllisyys on yksi tekijöistä, joka saa voimaan paremmin työssä ja elämässä yleensä, tekemään työtä laadukkaammin, viihtymään pidempään työsuhteessa, pitämään kiinni hyvistä työntekijöistä.
Sirpa Repo, aluevaltuutettu
mennessä Noora Hinkkanen | joulu 20, 2024 | aluevaltuusto, Blogi
Joulu saapuu jälleen – kynttilöiden lempeä valo, lahjapakettien rapina ja läheisten kanssa vietetty aika tuo monille tunteen rauhasta ja yhteenkuuluvuudesta. Joulun aika ei kuitenkaan ole kaikille pelkkää iloa ja onnea. Tämä vuoden pimeimmän ajan odotettu juhla voi tuoda mukanaan monenlaisia tunteita: pelkoa, surua, yksinäisyyttä tai ahdistusta.
Joulun symboliikka perheen, kodin lämmön ja ilon juhlana voi korostaa niitä kipupisteitä, joita useat elämässään kohtaavat. Taloudelliset vaikeudet, yksinäisyys tai kriisit perhesuhteissa voivat tuntua erityisen raskailta tähän aikaan vuodesta.
On hyvä muistaa, että joulun aikaan monet naiset, perheet ja vähemmistöt, kohtaavat mm. perheväkivaltaa. Tällöin turvakotien ja kriisipuhelinten palvelut ovat elintärkeitä. Joulu ei katkaise avun tarvetta, monille joulun pyhät ovat vuoden vaikeinta aikaa.
Erityisesti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluville joulu voi olla ristiriitaistakin aikaa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta viettää juhlaa ympäristössä, jossa he tuntevat itsensä hyväksytyiksi tai rakastetuiksi. Läheiset saattavat osoittaa välinpitämättömyyttä, ennakkoluuloja tai jopa syrjiviä asenteita. Juhlan vietto voi tuntua tämän vuoksi eristävältä tai turvattomalta.
On tärkeää muistaa, että turvallisuuden tunne kuuluu kaikille, myös jouluna.
Turvalliset yhteisöt ja tuen kanavat voivat tarjota turvaa ja lämpöä heille, jotka sitä erityisesti tarvitsevat. Turvakodit tarjoavat paitsi fyysistä turvallisuutta, myös henkistä tukea niille, jotka joutuvat pakenemaan kodin tai läheisten aiheuttamaa turvattomuutta.
Pimeä vuodenaika ja joulun sosiaaliset paineet voivat lisätä mielenterveyden haasteita. Ne voivat tuntua ylivoimaisilta silloin, kun ympäristö olettaa ihmisten olevan iloisia ja kiitollisia. On tärkeää, että mielenterveyspalvelut ovat helposti saatavilla myös juhlapyhinä. Kriisipuhelimet ja vertaistukipalvelut ovat korvaamattomia.
Toivon, että jouluna voimme olla toistemme tukena ja muistaa heitä, jotka kärsivät yksinäisyydestä tai turvattomuudessa. Tämän joulun toiveena on, että jokainen voisi kokea edes hetkellisen turvan ja valon häivähdyksen.
Toivotan aluevaltuustoryhmämme puolesta kaikille omanlaistaan joulua!
mennessä Noora Hinkkanen | joulu 17, 2024 | aluevaltuusto, Blogi
Olemme isojen haasteiden äärellä, kun pyrimme turvaamaan jokaiselle pirkanmaalaiselle riittävän avun ja hoidon tulevina vuosina. Haasteita riittää jo pelkästään väestön ikääntymisen, koronapandemian jälkimaininkien ja hoitoalan kriisin myötä.
Koko maassa jonot venyvät yli sallittujen rajojen; sairaudet pahenevat, kun riittävää hoitoa ei saa. Eriarvoisuus näkyy karuimmillaan terveyseroina ja eliniänodotteessa. Hyvätuloisen miehen odotetaan elävän miltei 10 vuotta pidempään kuin pienituloisen.
Samalla henkilöstöstä on valtava pula lukuisista toimista ja yrityksistä huolimatta. Lisätoimia kuitenkin tarvitaan, ja siksi tuemme vasemmiston esitystä palkkojen yhtenäistämisen kiirehtimisestä sekä pontta palkanmaksun ongelmien korjaamisesta.
Alueilla kaivataan siis kipeästi ratkaisuja uusien ongelmien ja kriisien sijaan.
Siitä huolimatta maan hallitus ajaa hyvinvointialueet entistä syvempiin ongelmiin keinotekoisella vaatimuksella rajuista leikkauksista vuoteen 2026 mennessä. Pirkanmaan tärkeimmän tavoitteen pitäisikin olla tuon vaatimuksen korjaaminen. Valtaosa alueista ei tule saamaan talouttaan tasapainoon vuoteen 2026 mennessä, jolloin tuolta vaatimukselta on pudonnut pohja. Suurella huolella olen seurannut esimerkiksi Etelä-Karjalan tilannetta.
Hyvinvointialueiden onkin aika liittoutua ja vaatia hallitukselta kestävää sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Nyt alueita ajetaan tilanteeseen, jossa me emme pysty suoriutumaan edes perustuslain asettamista velvoitteista.
Suomen perustuslakiin on kirjattu oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin, jotka julkisen vallan on jokaiselle turvattava. Tämä vastuu koskee myös alueita. Muu lainsäädäntö on asetettava perustuslain raameihin – ei toisin päin.
Nyt on käynyt selväksi, että tätä velvollisuutta ei pystytä valtaosassa alueita täyttämään, jos alijäämät pitää kattaa vuoteen 2026 mennessä. Perustuslaki menee tietysti etusijalle, jolloin lakia hyvinvointialueesta tulee muuttaa.
Meillä ei täällä Pirkanmaalla ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin yrittää totella maan hallitusta. Sen sijaan hallituksella on käytössään miljardikaupalla vaihtoehtoja. Voi joko alentaa tai korottaa hyvätuloisten verotusta; voi laittaa rahat yksityisten terveysfirmojen saamiin Kela-korvauksiin tai laittaa samat rahat peruspalveluihin.
Meillä ei tällaisia vaihtoehtoja ole. Me voimme toteuttaa hallituksen pakkosäästöt ainoastaan leikkaamalla tai asiakasmaksuja korottamalla. Vain hallituksella on valta toimia toisin. Siksi Pirkanmaan taloudesta ei voi puhua ilman, että puhuu samalla myös valtakunnan politiikasta.
Ei ole mikään pakko ajaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa kriisiin, saatikka pakottaa alueet nostamaan asiakasmaksuja, joka osuu kovaa jo valmiiksi ahdingossa oleviin pienituloisiin suomalaisiin. Siksi teimme maksujen korotuksia kohtuullistavan esityksen. Valtuutettu Hanhela teki äsken asiasta uuden esityksen, jota vihreä ryhmä lämpimästi kannattaa.
Ehkäpä ensi kerralla olisi hyvä, että kaikki maksukorotusten kohtuullistamista tavoittelevat tahot yhdistyisivät saman esityksen taakse jo hyvissä ajoin. Hajaannus johtaa lopulta siihen, että pienituloiset häviävät mutta maksujen korotuksia ajavat puolueet voittavat.
Samat puolueet istuvat maamme hallituksessa ja leikkaavat sosiaaliturvasta yli 1,5 miljardia euroa. Tässä salissa istuu monta ihmistä, jotka ovat eduskunnassa näiden leikkausten puolesta äänestäneet. Siksi on yksiselitteisesti virheellistä sanoa, etteikö tässä salissa olisi ketään, joka tahtoo syventää suomalaisten köyhyyttä. Teot puhuvat vahvemmin kuin sanat.
Maan Suurimpana hyvinvointialueena me voimme olla näyttämässä suuntaa sosiaali- ja terveydenhuollon kehittäjänä. Erityistä tarvetta on kehittää mielenterveyspalveluita: mielenterveyden ongelmat ovat jo nyt ylivoimaisesti suurin syy työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen, ja koronan myötä mielenterveyden kriisi on vain pahentunut.
Lisäksi niin meillä kuin muualla Suomessa on kova pula psykiatreista sekä ruuhkaa sairaaloiden psykiatrisilla osastoilla. Tämä korostaa tarvetta puuttua mielenterveyden haasteisiin ennen kuin ne pahenevat niin vakaviksi, että ihminen tarvitsee osastohoitoa. Tämä on sekä inhimillisesti oikein että taloudellisesti tehokasta. Tarvitaan siis nopeampia ja kevyempiä hoitomuotoja,
jotka ovat ennen sote-uudistusta puuttuneet monesta Suomen kunnasta kokonaan. Näitä ovat esimerkiksi lyhytterapiat ja erilaiset psykologipalvelut, kuten neuvolapsykologit
Uudistuksen myötä tämä muuttuu: jokaisella pirkanmaalaisella on oikeus samoihin palveluihin. Samalla on varmistettava, että apua todella saa, kun sitä tarvitsee. Siksi esitämme tekstimuutoksia talousarvioon näiden palveluiden osalta.
Teen vihreän aluevaltuustoryhmän puolesta seuraavat esitykset:
s. 38-39 seuraava lisäys:
Pohjateksti: Mielenterveys- ja päihdepalveluissa keskeistä on inverventioiden kehittäminen ja yhdenmukaistaminen, ryhmäinterventioiden käynnistäminen sekä päihde- ja riippuvuushoidon laaja-alainen kehittäminen.
Lisätään tämän virkkeen jälkeen:
”Varmistetaan lyhytpsykoterapian saatavuus tarvittaessa palvelusetelein.”
s. 45 seuraava lisäys:
Pohjateksti: Lasten, nuorten ja perheiden palvelujen rakenneuudistuksessa onnistuminen on edellytys kestävälle talouden pohjalle pitkällä aikajänteellä. Lyhyen aikajänteen talouden sopeuttamistoimenpiteinä luovutaan Voimaperheet-palvelusta, mutta laajennetaan neuvolapsykologi-palvelu koko hyvinvointialuetasoiseksi.
Lisätään tämän osion perään:
”Alueen laajentaminen edellyttää tehtävien lisäämistä ja näiden riittävyyttä on tärkeä seurata lähivuosina varhaisen vuorovaikutuksen tuen vaikuttavuuden varmistamiseksi.”
