Johtajien ja päättäjien on aika katsoa peiliin ja kuulla sote-alan työntekijöiden tarpeita – moni siirtyy pois julkiselta puolelta uupumisen vuoksi

Johtajien ja päättäjien on aika katsoa peiliin ja kuulla sote-alan työntekijöiden tarpeita – moni siirtyy pois julkiselta puolelta uupumisen vuoksi

Johtajien ja päättäjien on aika katsoa peiliin ja kuulla sote-alan työntekijöiden tarpeita – moni siirtyy pois julkiselta puolelta uupumisen vuoksi

Psykologina ihmettelen, miksi huoli henkilöstöstä ei vieläkään johda konkreettisiin tekoihin, kirjoittaa Julia Sangervo.

Viimeisimmässä Pirkanmaan aluevaltuuston kokouksessa keskusteltiin tuntikausia siitä, miten hyvinvointialue ei houkuttele työnantajana ja henkilöstöstä on pulaa. Tämä on johtanut siihen, että meidän on maksettava kalliista ostopalveluista, jotka ovat johtaneet huimaan 95 miljoonan alijäämään. Valtuusto jakoi huolen tilanteesta ja todettiin, että hyvinvointialue tulee tekemään kaikkensa asian korjaamiseksi.

Tämän jälkeen kokouksessa käsiteltiin vihreiden aluevaltuustoryhmästä tulleita aloitteita Mielenturvaa-verkostosta ja Työ jaksamisen tukena -mallista, joiden tarkoitus on edistää henkilöstön hyvinvointia. Valtuusto päätti valitettavasti hylätä molemmat.

Psykologina ihmettelen, että miksi huoli henkilöstöstä ei vieläkään johda konkreettisiin tekoihin? Alkuvuoden Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan 40 prosenttia nuorista sote-ammattilaisista on psyykkisesti kuormittuneita, ja 70 prosenttia ei koe palautuvansa hyvin työstään.

Tunnen lukuisia ammattilaisia, jotka ovat siirtyneet pois julkiselta juuri uupumisen vuoksi. Tätä työtä ei voi tehdä hyvin, jos on itse loppu. En syytä heitä siitä, että happinaamari halutaan lopultakin alkaa laittaa itselle ensin.

Työntekijöitä kuluttaa muun muassa sote-alan huono johtaminen ja joustamattomuus. Siitä on puhuttu vuosia, mutta mikään ei tunnu muuttuneen. Saan kollegoiltani viikoittain viestejä älyttömyyksistä ja työajan haaskaamista turhaan byrokratiaan, jota heiltä yllättäen vaaditaan.

Esimerkiksi potilasmääriä on kasvatettu yli suositusten ilman minkäänlaista kompensaatiota. Etätyön tekeminen on usein kielletty, vaikka se sopisi työhön ja edistäisi työhyvinvointia. Jos etätyö sallitaan, vaaditaan kirjallista hakemusta siihen, miksi haluaa etätyöpäivän ja mitä aikoo silloin tehdä. Onko kumma, jos he haluavat vaihtaa työnantajalle, joka on kiinnostunut heidän hyvinvoinnistaan?

Jäykkä hierarkia ja ylhäältäpäin saneleminen ei ole enää tätä päivää. Johtajien ja päättäjien on aika katsoa peiliin ja kuulla työntekijöiden tarpeita. Sote-ala ei tule pyörimään vain työntekijöiden kutsumuksen voimin.

Julia Sangervo

psykologi, varakansanedustaja, aluevaltuutettu (vihr.), Tampere

Kirjoitus julkaistu Aamulehdessä 10.10.2023

Tiukka talousohjaus vaikeuttaa Pirkanmaan palveluiden kehittämistä

Tiukka talousohjaus vaikeuttaa Pirkanmaan palveluiden kehittämistä

Pirkanmaalla, kuten muillakin hyvinvointialueilla, on viime aikoina käyty läpi tämän vuoden taloustilannetta (joka on hankala) ja pohdittu ensi vuoden talousarviota (joka on myös hankala). Koska alueilla ei ole verotusoikeutta, mahdollisuudet parantaa tuloja ovat käytännössä olemattomat. Valtion määrittelemä talouskehys siis sitoo kätemme ja sen ongelmallisuus alkaa nyt näkyä käytännössä. Itse olen pohtinut tätä tilannetta aluehallituksessa tuskanhiessä ja en voi oikein muuta sanoa, kuin, että hankalaa on myös päätöksenteon näkökulmasta.
Tämän vuoden talousarvio tehtiin kuntien lukujen perusteella ja nyt vasta alkaa hahmottua, miltä hyvinvointialueen talous oikeasti näyttää. Ja sehän näyttää siltä, etteivät suunnitellut rahat riitä millään. Samalla palveluissa olisi paljon parannettavaa. On turhauttavaa, että valtio ei suostu tulemaan vastaan, vaikka tänä vuonna monella alueella on selvinnyt, etteivät kunnilta kerätyt luvut vastaa todellisuutta, vaan oikeasti rahaa tarvitaan enemmän.
Hyvinvointialue on valtava organisaatio ja järkevää kehittämistä ja tehostamistakin on varmasti mahdollista tehdä. Nyt joudumme kuitenkin väkisin tekemään ratkaisuja kiireellä ennen kuin olemme edes nähneet yhtä kokonaista toimintavuotta uudessa organisaatiossa. Valitettavasti vaihtoehtoja ei ole niin kauan, kun valtio vaatii, että tämän vuoden alijäämä on pakko saada hoidettua kolmen vuoden taloussuunnittelukaudella. Olemme tiukan ohjauksen armoilla, mikä ei anna kovin paljoa mahdollisuuksia rauhalliselle ja tietoon perustuvalle päätöksenteolle.
Itse näen suurimpana riskinä sen, että nyt on paniikissa pakko säästää palveluista, jotka kostautuvat muissa, entistä kalliimmissa palveluissa. Sote-palveluiden tarve ei lopu sillä, että palveluita ei tarvita ja lopulta tilanne voi olla se, että päivystys, lastensuojelu ja erikoissairaanhoito kuormittuvat entisestään. Nyt on oikea aika ja itse asiassa myös pakko miettiä yhdessä eri valtuustoryhmien ja valmistelijoiden kanssa, miten ihmeessä voimme välttää tämän tilanteen, jossa samaan aikaan kustannukset kasvavat ja ihmisten palvelut heikkenevät.
– Valtuutettu Olga Haapa-aho
Liikkuvia palveluita kehitettävä ja kokeiltava!

Liikkuvia palveluita kehitettävä ja kokeiltava!

Liikkuvia palveluita kehitettävä ja kokeiltava!

Pirkanmaan hyvinvointialue kerää parhaillaan palautetta ja näkemyksiä palveluverkon kehittämisestä. Osaa palveluista ehdotetaan tulevaisuudessa hoidettavaksi entistä enemmän sähköisillä ja liikkuvilla palveluilla. Suunnitelmat ovat herättäneet ymmärrettävästi huolta ja epätietoisuutta, sillä toistaiseksi nämä palvelumuodot lähes puuttuvat.

Liikkuvat palvelut edellyttävät uudenlaisten toimintatapojen kehittämistä ja monialaista yhteistyötä. Palvelukanavana sitä tulee tarkastella kokonaisuuden osana digitaalisten palveluiden, sote-asemien lähipalvelujen sekä kotiintuotavien palveluiden (esim. kotihoito) kanssa ja ensisijassa pohtia palvelupolun sujuvuutta. Liikkuvan palvelun on tarjottava jotain hyötyä asukkaalle ja saavuttava sinne, missä asukkaat jo muutoinkin kulkevat.

Liikkuvissa palvelussa kiinteistöjen sijaan tarvitaan sote-palveluiden tarpeisiin ja mahdollisesti haja-asutusalueiden olosuhteisiin varustettua uudenlaista kalustoa. Henkilöstöresurssin käyttö tulisi olla fiksumpaa ja paremmin asiakkaiden palvelutarvetta vastaavaa kuin kiinteässä yksikössä, jotta saadaan kustannustehokkuutta.

Suomessa on esimerkkejä liikkuvista sote-palveluista. Helsingissä liikkuva suunhoidonyksikkö Liisu kiertää kouluilla, joissa ei ole hammashoitolaa ja alueilla, jossa terveysriskit ovat muita suuremmat sekä Liikkuvan Symppiksen palvelut ovat suuunnattu päihde- ja mielenterveysongelmaisille. Liikkuvat palvelut voivat olla siis soveltuvia myös kaupunkiin, kun niillä tavoitetaan asukkaita heidän lähtökohdistaan käsin.

Etelä-Karjalassa toimiva Mallu-auto tarjoaa ajanvarauksella sairaanhoitajan vastaanotto- ja laboratoriopalveluja ja suun terveydenhuollon ennaltaehkäiseviä palveluja. Lisäksi liikkuvasta näyttenottopalvelusta saa ajanvarauksella tavanomaisia laboratoriopalveluita, kuten verikokeita ja sydänfilmejä. Tämä lienee malli, jota tarvitaan erityisesti vastaaanottopalveluita kehitettäessä.

Pirkanmaalla tulisi palveluverkon kehittämisen yhteydessä arvioida laajasti liikkuvien sote-palveluiden mahdollisuuksia ja ryhtyä rohkeasti kokeilemaan uusia tapoja tuottaa palveluita ennenkuin toimipisteitä ryhdytään karsimaan. Seiniä tärkeämpää on turvata palveluiden saatavuus.

Sirpa Repo, aluevaltuutettu (vihr), Pirkkala

Sosiaalityöstä enemmän tehoja irti palveluverkon uudistamisessa!

Julkinen keskustelu palveluverkkouudistuksesta käy nyt kuumana – palautteiden antaminen netin asukaskyselyssä sekä asukasilloissa on nyt tärkeää.

Myös Pirhan henkilöstöjaosto keskusteli palveluverkosta pitkään ja muotoili pitävän kannanoton henkilöstön näkökulmasta. Nokian ja monen muun kunnan kohdalla on tullut esiin puutteellisia pohjatietoja ja nämä tulee tietenkin korjata.  Henkilöstön asiantuntemukselle on näissäkin ratkaisuissa käyttöä, itse korostin erityisesti sosiaalityön näkökulmaa:

Palveluverkon uudistamisessa ja siitä käytävässä keskustelussa huomio kohdentuu nyt toimipisteisiin ja niissäkin erityisesti terveyspalveluihin, edelleen kiirevastaanottoon sekä sairaansijoihin. Sosiaalityön organisointi on jäämässä liian vähäiselle huomiolle. Sosiaalityö on usein avainasemassa oikea-aikaisessa ohjautumisessa terveyspalveluihin sekä niiden onnistumisessa. Kiirevastaanotonkin palveluita rampauttavat nyt pitkittyneet päihde- ja mielenterveysongelmat riittämättömistä ikäihmisten palveluista tai perheiden sosiaalityöstä puhumattakaan.

Sosiaalityötä tehdään tyypillisesti usean eri palvelun rajapinnassa. Juuri sosiaalityön asiantuntemus tuleekin nyt hyödyntää, koska tällä vaikutetaan keskeisesti kaikkien sote-palveluiden vaikuttavuuteen ja tehokkuuteen, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ja paljon palveluita käyttävien osalta.

Niina Melkko

Pirhan vara-aluevaltuutettu, henkilöstöjaoston jäsen

Nokian kaupunginvaltuutettu Vihreät

Valtuustoaloite lastensuojelun jälkihuollon ikärajan säilyttämiseksi 25:ssä ikävuodessa Pirkanmaan hyvinvointialueella

Valtuustoaloite lastensuojelun jälkihuollon ikärajan säilyttämiseksi 25:ssä ikävuodessa Pirkanmaan hyvinvointialueella

Uuden hallitusohjelman pohjalta lastensuojelun jälkihuollon ikärajaa ollaan laskemassa 25:stä 23:een ikävuoteen. Tämä on ongelmallista mm. siksi, että jälkihuollon ikäraja nostettiin 25:een ikävuoteen vasta edellisellä hallituskaudella eikä sen toivotuista
vaikutuksista ole vielä kunnollista näyttöä. Vanhimmat jälkihuollossa olevat täyttävät tänä vuonna 24 eli lain muuttuessa ei ehditä
nähdä mikä todellinen vaikutus ikärajan nostolla olisi ollut.

Lastensuojelun jälkihuollossa tehdään pienillä resursseilla valtavasti työtä, joka säästää
kustannuksia taatusti enemmän kuin kuluttaa. Jälkihuolto myös työskentelee vain niiden
nuorten kanssa, jotka todella tarvitsevat apua. Jos tukea ei tarvita, ei myöskään asiakkuutta pidetä voimassa. Kyse ei siis ole siitä, että sellaisia nuoria pidettäisiin asiakkaina, jotka pärjäisivät jo omillaan.

Lainsäädännön poukkoilu aiheuttaa lisää epävarmuutta jo valmiiksi haastavassa asemassa olevien nuorten elämään. Myös alan ammattilaiset ansaitsevat
mahdollisuuden pitkäjänteisen työn suunnitteluun. Lisäksi ikärajan laskemisella haettu säästö on erittäin vaatimaton etenkin suhtautettuna pidemmän aikavälin vaikutuksiin.

Esitän, että Pirkanmaan hyvinvointialue säilyttää lastensuojelun jälkihuollon ikärajan 25:ssä ikävuodessa vuonna 2020 voimaan tulleen lain mukaisesti.

Perttu Jussila, aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja

Julkisilla hankinnoilla mittavat vaikutukset

Julkisista hankinnoista puhutaan liian vähän. Kyseessä on merkittävä kustannuserä, ja hankintapäätöksillä on suuri vaikutus organisaation toiminnan sujuvuuteen ja laatuun sekä palveluita käyttävien ihmisten hyvinvointiin. Suurten organisaatioiden hankinnoilla on mittavia vaikutuksia myös ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen.

Pirkanmaan hyvinvointialue tekee hankintoja tänä vuonna 1,3 miljardin arvosta. Tästä palveluhankintojen osuus on vajaat 1,1 miljardia, ja tavaroiden, tarvikkeiden ja aineiden osuus vajaat 200 miljoonaa. Lisäksi rakennuksiin, tieto- ja viestintäteknologiaan, laitteisiin ja kalustoon kohdistuvia investointihankintoja tehdään vajaalla 100 miljoonalla.

On selvää, että hankintaosaamista ja kilpailutuskäytänteitä kehittämällä voidaan saavuttaa merkittävät kustannussäästöt. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että aina ostetaan sieltä, mistä halvimmalla saadaan, koska väärässä paikassa säästäminen kostautuu myöhemmin paitsi palveluita käyttävien ihmisten hyvinvoinnin laskuna myös entistä suurempina taloudellisina kustannuksina.

Hinnan suurta painoarvoa perustellaan yleisesti hankintalain kilpailutussäännöksillä. Laki ei kuitenkaan edellytä valitsemaan kustannuksiltaan edullisinta vaan hinta-laatusuhteeltaan parhaan tarjouksen. Laki antaa hankintayksiköille kohtalaisen suuren vapauden painottaa vertailuperusteissa esimerkiksi laatua, yhteiskunnallista ja ekologista vastuullisuutta tai innovatiivisuutta.

Aluevaltuusto teki toukokuun kokouksessaan merkittävän päätöksen hyväksyessään Pirkanmaan hyvinvointialueen hankintaohjelman vuosille 2023–2025. Hankintaohjelmalla aluevaltuusto ohjaa hyvinvointialueen hankintoja ja niiden kehittämistä valtuustokaudella.

Tuore ohjelma antaa hyvät lähtökohdat hyvinvointialueen hankintojen suunnitteluun ja toteutukseen. Tietoperustaisuuden ja kustannusvaikuttavuuden lisäksi siinä korostuvat sujuvat palvelukokonaisuudet ja palveluketjut, asiakkaan palvelu- ja hoitosuhteen jatkuvuus ja hyvä asiakaskokemus. Ohjelmassa myös ilmaistaan selkeästi, että hankintojen tulee olla ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä ja yhteiskunnallisilta vaikutuksiltaan myönteisiä.

Nämä periaatteet ja päämäärät eivät saa jäädä sanahelinäksi, vaan niiden tulee ohjata konkreettisesti kaikkea hankintoihin liittyvää toimintaa. Tämä edellyttää, että hankintaprosesseista ja hankintojen arviointiperusteiden määrittelystä järjestetään lisäkoulutusta sekä viranhaltijoille että luottamushenkilöille. On myös tärkeää huolehtia siitä, että niin luottamushenkilöt kuin palveluiden käyttäjät pääsevät aidosti ja avoimesti vaikuttamaan merkittävien hankintojen suunnitteluun ja niiden kilpailutuskriteereihin. – Tiina Wesslin, aluevaltuustoryhmän varapuheenjohtaja