mennessä Noora Hinkkanen | helmi 17, 2025 | aluevaltuusto, Blogi, Mielipide
Aamulehti soitti keskelle arkiaamua; on hienoa saada palstatilaa tärkeille asioille! Kyseinen äänestys hävittiin, mutta työterveyshuoltoa on pidettävä esillä jatkossakin. Samoin laajemminkin pirhalaisten yhteisöllistä työhyvinvointia ja siten työn tuottavuutta on tärkeä tuuppia paremmalle uralle. Selkeämpi omakohtainen poliittinen onnistuminen loppuvuodesta oli se, että valtuustoryhmällemme laatimani muutosesitys taloussuunnitelmaan menestyi ryhmien välisissä neuvotteluissa ja hyväksyttiin aluevaltuustossa yksimielisesti; se koski äitiys- ja lastenneuvolan resurssin puskurointia.
Pirhan organisaatio kuvautuu nyt raskassoutuisena, mutta onnistumisia on. Pidän tärkeänä sitä, miten henkilöstöä on otettu laajasti mukaan päätöksentekoon ja kehittämistyöryhmiin. Palkkaharmonisaation hidastuminen on ollut ehkä vaikein kohta meille kaikille, etenkin toki henkilöstölle. Kuten jutustakin käy ilmi, kiihkottomasti ja asiat edellä säästöjenkin keskellä Pirhassa ponnistellaan eikä mediassa usein kuvautuviin työtaistelupoteroihin ole pudottu.
Niina Melkko,
henkilöstöjaoston jäsen, vara-aluevaltuutettu
mennessä Noora Hinkkanen | joulu 11, 2024 | aluevaltuusto, Blogi, Mielipide
Mielenterveyden häiriöt ja haasteet ovat lisääntyneet viime vuosina. Lehdistä on saatu lukea siitä, että hoitoon ei pääse, kun sille on tarve. Miltä sinusta tuntuisi, jos murtaisit jalkasi ja sinulle sanottaisiin, että koita jaksaa ja tule 3 kuukauden päästä uudestaan? Onneksi psykiatrista hoitokenttää kehitetään ja toivottavasti sinne löydetään uusia ja kestäviä ratkaisuja. Tässä blogissa esitellään yksi sellainen.
Pirkanmaalla toteutettiin 6 kuukauden mielenterveysambulanssi pilotti 1.10.2022-31.3.2023. Pilotin aikana ambulanssi hälytettiin lähes 1300. Hätäkeskuksen välittämään mielenterveystehtävään.
Pilotista tehtävän tutkimuksen mukaan mielenterveysambulanssi pystyi vähentämään lähes 10 % päivystykseen ohjautuvista mielenterveyden häiriötä sairastavista potilaista verrattuna normaaliin ambulanssiin. Asiaan vaikuttavia seikkoja oli esimerkiksi mahdollisuus tutustua aikaisempiin potilastietoihin, konsultoida psykiatrian etupäivystäjää ja ohjata potilaita myös muihin terveydenhuollon ja kolmannen sektorin kohteisiin kuin ruuhkaiseen päivystykseen.
Mielenterveysambulanssin ensihoitajilla oli osaamista ja koulutusta asiaan ja potilaat kohdattiin kiireettömästi ja inhimillisesti nähden ihminen ihmisenä – ainutlaatuisena yksilönä. Pilotti saikin paljon hyvää palautetta niin potilailta kuin sidosryhmiltä. Pilotin loppuminen jätti aukon psykiatriseen hoitokenttään.
Mielenterveysambulanssi toimii vakituisesti mm. Suur-Tukholman alueella, Englannissa ja Skotlannissa. Näistä kaikista on hyviä kokemuksia niin inhimillisen hoidon suhteen kuin vaikutuksista kansantalouteen. Ruotsissa esimerkiksi valtio rahoittaa mielenterveysambulanssin toimintaa.
Pilotti on lisäksi herättänyt paljon kiinnostusta eri hyvinvointialueilla. Pilotti palkittiin myös Suomen Punaisen Ristin Inhimillinen kädenojennus -palkinnolla. Tekemäni tiivistelmä voitti myös Sairaanhoitajapäivien parhaan posterin tiivistelmän palkinnon. Sen takia on tärkeää, että se saadaan myös meille Pirkanmaalle, mutta koko Suomeen. Toivon, että Pirkanmaa haluaa olla edelläkävijä tässä asiassa.
Henri Backman
varavaltuutettu
Ensihoitaja
Kirjoittaja tekee parhaillaan tutkimusta mielenterveysambulanssista
mennessä admin | loka 10, 2023 | aluevaltuusto, Blogi, Mielipide
Johtajien ja päättäjien on aika katsoa peiliin ja kuulla sote-alan työntekijöiden tarpeita – moni siirtyy pois julkiselta puolelta uupumisen vuoksi
Psykologina ihmettelen, miksi huoli henkilöstöstä ei vieläkään johda konkreettisiin tekoihin, kirjoittaa Julia Sangervo.
Viimeisimmässä Pirkanmaan aluevaltuuston kokouksessa keskusteltiin tuntikausia siitä, miten hyvinvointialue ei houkuttele työnantajana ja henkilöstöstä on pulaa. Tämä on johtanut siihen, että meidän on maksettava kalliista ostopalveluista, jotka ovat johtaneet huimaan 95 miljoonan alijäämään. Valtuusto jakoi huolen tilanteesta ja todettiin, että hyvinvointialue tulee tekemään kaikkensa asian korjaamiseksi.
Tämän jälkeen kokouksessa käsiteltiin vihreiden aluevaltuustoryhmästä tulleita aloitteita Mielenturvaa-verkostosta ja Työ jaksamisen tukena -mallista, joiden tarkoitus on edistää henkilöstön hyvinvointia. Valtuusto päätti valitettavasti hylätä molemmat.
Psykologina ihmettelen, että miksi huoli henkilöstöstä ei vieläkään johda konkreettisiin tekoihin? Alkuvuoden Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan 40 prosenttia nuorista sote-ammattilaisista on psyykkisesti kuormittuneita, ja 70 prosenttia ei koe palautuvansa hyvin työstään.
Tunnen lukuisia ammattilaisia, jotka ovat siirtyneet pois julkiselta juuri uupumisen vuoksi. Tätä työtä ei voi tehdä hyvin, jos on itse loppu. En syytä heitä siitä, että happinaamari halutaan lopultakin alkaa laittaa itselle ensin.
Työntekijöitä kuluttaa muun muassa sote-alan huono johtaminen ja joustamattomuus. Siitä on puhuttu vuosia, mutta mikään ei tunnu muuttuneen. Saan kollegoiltani viikoittain viestejä älyttömyyksistä ja työajan haaskaamista turhaan byrokratiaan, jota heiltä yllättäen vaaditaan.
Esimerkiksi potilasmääriä on kasvatettu yli suositusten ilman minkäänlaista kompensaatiota. Etätyön tekeminen on usein kielletty, vaikka se sopisi työhön ja edistäisi työhyvinvointia. Jos etätyö sallitaan, vaaditaan kirjallista hakemusta siihen, miksi haluaa etätyöpäivän ja mitä aikoo silloin tehdä. Onko kumma, jos he haluavat vaihtaa työnantajalle, joka on kiinnostunut heidän hyvinvoinnistaan?
Jäykkä hierarkia ja ylhäältäpäin saneleminen ei ole enää tätä päivää. Johtajien ja päättäjien on aika katsoa peiliin ja kuulla työntekijöiden tarpeita. Sote-ala ei tule pyörimään vain työntekijöiden kutsumuksen voimin.
Julia Sangervo
psykologi, varakansanedustaja, aluevaltuutettu (vihr.), Tampere
Kirjoitus julkaistu Aamulehdessä 10.10.2023
mennessä admin | helmi 11, 2020 | Mielipide, Tiedotteet
Uusi hallitus palautti kaikille lapsille oikeuden varhaiskasvatukseen, odotamme kuitenkin vielä toimia sen eteen että jokainen lapsi olisi oikeutettu laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.
Erityisen tuen tarpeessa olevat lapset eivät ole tasavertaisessa asemassa, sillä varhaiskasvatuslaissa on yksi suuri epäkohta verrattuna perusopetukseen. Varhaiskasvatuslain mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että varhaiskasvatuksessa on riittävä määrä eri kelpoisuusvaatimukset täyttävää henkilöstöä, jotta varhaiskasvatukselle säädetyt tavoitteet voidaan saavuttaa ja jotta myös vammaisten ja muiden lasten tuen tarpeisiin vastataan. Kunnan käytettävissä on oltava varhaiskasvatuksessa esiintyvää tarvetta vastaavasti varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluja. Lisäksi varhaiskasvatuksessa voi olla lasten tarpeet ja varhaiskasvatuksen tavoitteet huomioiden myös muuta henkilöstöä.
Laissa ei ole määräyksiä siitä millä tavalla näiden tuen tarpeessa olevien lasten varhaiskasvatus tulee järjestää. Kunnat päättävät, miten lapsen tuki varhaiskasvatuksessa järjestetään. Usein kunnat mm. henkilöstömitoitusta suunnitellessaan käyttävät apuna erilaisia kertoimia, joilla arvioidaan minkä verran mitoituksessa huomioidaan tuen tarpeessa olevat lapset. Laki ei kuitenkaan edellytä, että näitä kertoimia käytetään. Esimerkiksi Tampere ei näitä kertoimia käytä, toisin kuin Helsinki ja Oulu.
Laki edellyttää, että tuen tarpeisiin vastataan ja järjestetään riittävä määrä erityisopettajan palveluja ja tarvittaessa huomioidaan mitoituksessa ja avustajapalveluita järjestettäessä. Lapsen tuen tarpeen arviointi ja sen vaikutus ryhmäkokoon perustuu varhaiskasvatuspalvelujen järjestäjän arvioon siitä, miten lapsen varhaiskasvatus ja siellä tarjottava tuki on tarkoituksenmukaisinta järjestää. Tässä tietenkin tarvitaan monialaista yhteistyötä ja varhaiskasvatuksen henkilöstön asiantuntemusta.
Varhaiskasvatuslaki ei tunne ”tehostettua tukea” tai ”erityistä tukea”, eikä tuen järjestäminen ole sidottu yksinomaan tähän. Varhaiskasvatuslain mukaisesti varhaiskasvatuksessa ei ole samanlaista kolmiportaista tukea kuin perusopetuksessa. Tähän on saatava muutos, jotta jokainen lapsi olisi oikeutettu samanarvoiseen tukeen.
Me allekirjoittaneet vaadimme että tulevaisuudessa jokainen lapsi on saman arvoinen lain edessä ja oikeutettu laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja niihin tukitoimiin joita sen saaminen vaatii.
Sonja Harmaala, Pirkanmaan vihreiden puheenjohtaja
Anna Moilanen, Tampereen seudun vihreiden naisten puheenjohtaja
Lisätiedot: Sonja Harmaala (045 600 3655)
mennessä admin | tammi 8, 2020 | Mielipide, Tiedotteet
Tes-kierros käy kiivaana. Tuoreimpana kierroksella on palvelualojen ammattiliitto PAM, joka tulevan kevään aikana neuvottelee yli 400 000 ihmisen työehdoista. Ensi viikolla areenalla vuoronsa aloittaa Tehy ja Super, jotka edustavat yli 200 000 jäsentä. Näitä liittoja yhdistävät pääasiassa matalapalkkakurjimuksessa elävät naiset.
Mitä me tavalliset ihmiset sitten työstämme haluamme? Yksiselitteisesti eniten vakautta. Tietoa siitä että työtä on riittävästi ja siitä maksetaan korvaus, jolla tulee toimeen. On hävytöntä työnantajapuolelta maksattaa yhteiskunnalla tulonsiirtona ihmisten toimeentuloa esimerkiksi asumis- ja toimeentulotuella.
On työnantajalle kannattavampaa pitää osaavia ammattilaisia, kuin kouluttaa jatkuvasti uusia. Ajan henki on, että laadusta ollaan valmiita maksamaan, niin tuotteissa kuin palveluina. Ammattitaitoinen työntekijä on laadun tae ja ajan hengen mukaisen periaatteen noudattamista vaadimme työnantajalta!
Jokainen ihminen ansaitsee arvostuksen ja sen mukaisen korvauksen tekemästään työstään. Arvostusta ei ole luukulta toiselle juokseminen. Arvostusta ei ole se että rahat eivät riitä eväiden ostamiseen kaupasta, jossa työskentelet. Arvostusta ei ole se, ettei itse pysty maksamaan kuluja oman sairauden sattuessa.
Odotamme nyt tes-kierroksella työnantajien puolelta arvostavaa kädenojennusta ja konkreettisia toimia. Ilmaisen kilpailukykytunnin siirtäminen työn arvokkaalle ammattilaiselle ja siitä asiaankuuluvan palkan saaminen olisi alku.
Sonja Harmaala, Myyjä, Pirkanmaan Vihreiden pj
Heli Merimaa, Lähihoitaja
mennessä admin | joulu 19, 2018 | Mielipide, Tiedotteet
Mielipide: Köyhyyttä ei torjuta holhoamalla ja syyllistämällä
Köyhyys on laajamittainen yhteiskunnallinen ongelma, joka koskettaa suurta joukkoa ihmisiä. Köyhyyden kasvot ja sen vaikutukset ovat moninaiset. Keskustelu köyhyydestä sen sijaan on edelleen usein yksipuolista. Holhoavaa ja syyllistävää.
Köyhyys on pelkoa ja ahdistusta. Köyhyys on tinkimistä terveydenhuollosta. Köyhyys eristää. Ilmaistapahtumaan osallistuminen tai asioiden hoitaminen naapuripaikkakunnalla ei yksinkertaisesti ole kaikille mahdollista, koska ei ole rahaa ladata bussikorttia. Facebookin roskalava-palstoilla talvivaatteita lapselleen etsivä ei ehkä oikeasti pysty ostamaan talvivaatteita kaupasta. Kun luottotiedot ovat menneet ei sähkösopimuksen solmiminen tai vakuutusten ottaminen olekaan enää niin yksinkertaista.
Oikeus määrätä omasta rahankäytöstä häviää köyhyyden myötä. Kun oikeus määrätä omasta rahankäytöstä häviää, häviää myös oikeus määrätä omasta arjesta. Oikeus elää niin sanottua normaalia aikuisen ihmisen elämää katoaa.
On alentavaa olettaa, että köyhä ei voikaan osata hallita elämäänsä. On alentavaa olettaa, että köyhää pitää holhota. Nämä ovat kuitenkin usein keskustelun lähtökohtia. Miten ihminen, jolla ei ole edes teoreettisia mahdollisuuksia saada rahojaan riittämään perustarpeisiin voisi hallita talouttaan? Köyhää neuvotaan mielellään talousasioissa, vaikka hän ei neuvoja kysyisikään. Valtaosa aikuisista ihmisistä ymmärtää kyllä, että lisäkuluja ei tule jos laskut maksaa ajoissa. Naulan lyöminen seinään ilman vasaraa on kuitenkin hivenen vaikeaa.
Puhutaan paljon vastuusta. Puheista huolimatta raha on kuitenkin asia, josta ei miellellään anneta yksilölle vastuuta, sillä köyhän kuvitellaan olevan yhtä kuin vastuuton ja epäluotettava. Esimerkiksi perustulon vastustajat vetoavat usein siihen näkemykseen, että ihmiset eivät halua tehdä mitään eivätkä osaa tai haluakaan hallita omaa talouttaan. Usein jää hahmottamatta se, että riittävä perustoimeentulo ei tarkoita pelkkää vapautta, vaan se tarkoittaa myös vastuuta. Vastuuta omasta elämästä ja rahankäytöstä.
Hyvinvointiyhteiskunnassa kenenkään arjen ei pitäisi rakentua leipäjonojen varaan, eikä kenenkään pitäisi joutua sosiaalisesti eristetyksi köyhyyden vuoksi. Ennen kaikkea keskustelussa on syytä muistaa, että köyhyys ei ole kivaa, köyhät eivät ole tyhmiä ja epäluotettavia, eikä köyhyyteen yleensä päädytä omasta tahdosta.
– Elisa Kivistö-Orjatsalo, Pirkanmaan Vihreiden varapuheenjohtaja
Keskiviikkona 19.12. keskustellaan köyhyyden torjumisesta kaupungeissa. Tilaisuus järjestetään klo 17 Tampereella Finlaysonilla Pala Cafessa – mutta mikäli et pääse paikan päälle, voit seurata tilaisuutta myös Facebookissa striiminä! Tapahtuma löytyy Facebookista.
