Johtajien ja päättäjien on aika katsoa peiliin ja kuulla sote-alan työntekijöiden tarpeita – moni siirtyy pois julkiselta puolelta uupumisen vuoksi

Johtajien ja päättäjien on aika katsoa peiliin ja kuulla sote-alan työntekijöiden tarpeita – moni siirtyy pois julkiselta puolelta uupumisen vuoksi

mennessä | loka 10, 2023 | aluevaltuusto, Blogi, Mielipide

Johtajien ja päättäjien on aika katsoa peiliin ja kuulla sote-alan työntekijöiden tarpeita – moni siirtyy pois julkiselta puolelta uupumisen vuoksi

Psykologina ihmettelen, miksi huoli henkilöstöstä ei vieläkään johda konkreettisiin tekoihin, kirjoittaa Julia Sangervo.

Viimeisimmässä Pirkanmaan aluevaltuuston kokouksessa keskusteltiin tuntikausia siitä, miten hyvinvointialue ei houkuttele työnantajana ja henkilöstöstä on pulaa. Tämä on johtanut siihen, että meidän on maksettava kalliista ostopalveluista, jotka ovat johtaneet huimaan 95 miljoonan alijäämään. Valtuusto jakoi huolen tilanteesta ja todettiin, että hyvinvointialue tulee tekemään kaikkensa asian korjaamiseksi.

Tämän jälkeen kokouksessa käsiteltiin vihreiden aluevaltuustoryhmästä tulleita aloitteita Mielenturvaa-verkostosta ja Työ jaksamisen tukena -mallista, joiden tarkoitus on edistää henkilöstön hyvinvointia. Valtuusto päätti valitettavasti hylätä molemmat.

Psykologina ihmettelen, että miksi huoli henkilöstöstä ei vieläkään johda konkreettisiin tekoihin? Alkuvuoden Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan 40 prosenttia nuorista sote-ammattilaisista on psyykkisesti kuormittuneita, ja 70 prosenttia ei koe palautuvansa hyvin työstään.

Tunnen lukuisia ammattilaisia, jotka ovat siirtyneet pois julkiselta juuri uupumisen vuoksi. Tätä työtä ei voi tehdä hyvin, jos on itse loppu. En syytä heitä siitä, että happinaamari halutaan lopultakin alkaa laittaa itselle ensin.

Työntekijöitä kuluttaa muun muassa sote-alan huono johtaminen ja joustamattomuus. Siitä on puhuttu vuosia, mutta mikään ei tunnu muuttuneen. Saan kollegoiltani viikoittain viestejä älyttömyyksistä ja työajan haaskaamista turhaan byrokratiaan, jota heiltä yllättäen vaaditaan.

Esimerkiksi potilasmääriä on kasvatettu yli suositusten ilman minkäänlaista kompensaatiota. Etätyön tekeminen on usein kielletty, vaikka se sopisi työhön ja edistäisi työhyvinvointia. Jos etätyö sallitaan, vaaditaan kirjallista hakemusta siihen, miksi haluaa etätyöpäivän ja mitä aikoo silloin tehdä. Onko kumma, jos he haluavat vaihtaa työnantajalle, joka on kiinnostunut heidän hyvinvoinnistaan?

Jäykkä hierarkia ja ylhäältäpäin saneleminen ei ole enää tätä päivää. Johtajien ja päättäjien on aika katsoa peiliin ja kuulla työntekijöiden tarpeita. Sote-ala ei tule pyörimään vain työntekijöiden kutsumuksen voimin.

Julia Sangervo

psykologi, varakansanedustaja, aluevaltuutettu (vihr.), Tampere

Kirjoitus julkaistu Aamulehdessä 10.10.2023

Lapsen oikeus tasa-arvoiseen varhaiskasvatukseen

mennessä | helmi 11, 2020 | Mielipide, Tiedotteet

Uusi hallitus palautti kaikille lapsille oikeuden varhaiskasvatukseen, odotamme kuitenkin vielä toimia sen eteen että jokainen lapsi olisi oikeutettu laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.

Erityisen tuen tarpeessa olevat lapset eivät ole tasavertaisessa asemassa, sillä varhaiskasvatuslaissa on yksi suuri epäkohta verrattuna perusopetukseen. Varhaiskasvatuslain mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että varhaiskasvatuksessa on riittävä määrä eri kelpoisuusvaatimukset täyttävää henkilöstöä, jotta varhaiskasvatukselle säädetyt tavoitteet voidaan saavuttaa ja jotta myös vammaisten ja muiden lasten tuen tarpeisiin vastataan. Kunnan käytettävissä on oltava varhaiskasvatuksessa esiintyvää tarvetta vastaavasti varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluja. Lisäksi varhaiskasvatuksessa voi olla lasten tarpeet ja varhaiskasvatuksen tavoitteet huomioiden myös muuta henkilöstöä.

Laissa ei ole määräyksiä siitä millä tavalla näiden tuen tarpeessa olevien lasten varhaiskasvatus tulee järjestää. Kunnat päättävät, miten lapsen tuki varhaiskasvatuksessa järjestetään. Usein kunnat mm. henkilöstömitoitusta suunnitellessaan käyttävät apuna erilaisia kertoimia, joilla arvioidaan minkä verran mitoituksessa huomioidaan tuen tarpeessa olevat lapset. Laki ei kuitenkaan edellytä, että näitä kertoimia käytetään. Esimerkiksi Tampere ei näitä kertoimia käytä, toisin kuin Helsinki ja Oulu.

Laki edellyttää, että tuen tarpeisiin vastataan ja järjestetään riittävä määrä erityisopettajan palveluja ja tarvittaessa huomioidaan mitoituksessa ja avustajapalveluita järjestettäessä. Lapsen tuen tarpeen arviointi ja sen vaikutus ryhmäkokoon perustuu varhaiskasvatuspalvelujen järjestäjän arvioon siitä, miten lapsen varhaiskasvatus ja siellä tarjottava tuki on tarkoituksenmukaisinta järjestää. Tässä tietenkin tarvitaan monialaista yhteistyötä ja varhaiskasvatuksen henkilöstön asiantuntemusta.

Varhaiskasvatuslaki ei tunne ”tehostettua tukea” tai ”erityistä tukea”, eikä tuen järjestäminen ole sidottu yksinomaan tähän. Varhaiskasvatuslain mukaisesti varhaiskasvatuksessa ei ole samanlaista kolmiportaista tukea kuin perusopetuksessa. Tähän on saatava muutos, jotta jokainen lapsi olisi oikeutettu samanarvoiseen tukeen.

Me allekirjoittaneet vaadimme että tulevaisuudessa jokainen lapsi on saman arvoinen lain edessä ja oikeutettu laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja niihin tukitoimiin joita sen saaminen vaatii.

Sonja Harmaala, Pirkanmaan vihreiden puheenjohtaja
Anna Moilanen, Tampereen seudun vihreiden naisten puheenjohtaja

 

Lisätiedot: Sonja Harmaala (045 600 3655)

Ihminen työehtosopimuksen takana

mennessä | tammi 8, 2020 | Mielipide, Tiedotteet

Tes-kierros käy kiivaana. Tuoreimpana kierroksella on palvelualojen ammattiliitto PAM, joka tulevan kevään aikana neuvottelee yli 400 000 ihmisen työehdoista. Ensi viikolla areenalla vuoronsa aloittaa Tehy ja Super, jotka edustavat yli 200 000 jäsentä. Näitä liittoja yhdistävät pääasiassa matalapalkkakurjimuksessa elävät naiset.

Mitä me tavalliset ihmiset sitten työstämme haluamme? Yksiselitteisesti eniten vakautta. Tietoa siitä että työtä on riittävästi ja siitä maksetaan korvaus, jolla tulee toimeen. On hävytöntä työnantajapuolelta maksattaa yhteiskunnalla tulonsiirtona ihmisten toimeentuloa esimerkiksi asumis- ja toimeentulotuella.

On työnantajalle kannattavampaa pitää osaavia ammattilaisia, kuin kouluttaa jatkuvasti uusia. Ajan henki on, että laadusta ollaan valmiita maksamaan, niin tuotteissa kuin palveluina. Ammattitaitoinen työntekijä on laadun tae ja ajan hengen mukaisen periaatteen noudattamista vaadimme työnantajalta!

Jokainen ihminen ansaitsee arvostuksen ja sen mukaisen korvauksen tekemästään työstään. Arvostusta ei ole luukulta toiselle juokseminen. Arvostusta ei ole se että rahat eivät riitä eväiden ostamiseen kaupasta, jossa työskentelet. Arvostusta ei ole se, ettei itse pysty maksamaan kuluja oman sairauden sattuessa.

Odotamme nyt tes-kierroksella työnantajien puolelta arvostavaa kädenojennusta ja konkreettisia toimia. Ilmaisen kilpailukykytunnin siirtäminen työn arvokkaalle ammattilaiselle ja siitä asiaankuuluvan palkan saaminen olisi alku.

Sonja Harmaala, Myyjä, Pirkanmaan Vihreiden pj
Heli Merimaa, Lähihoitaja

Köyhyyttä ei torjuta holhoamalla ja syyllistämällä

mennessä | joulu 19, 2018 | Mielipide, Tiedotteet

Mielipide: Köyhyyttä ei torjuta holhoamalla ja syyllistämällä

Köyhyys on laajamittainen yhteiskunnallinen ongelma, joka koskettaa suurta joukkoa ihmisiä. Köyhyyden kasvot ja sen vaikutukset ovat moninaiset. Keskustelu köyhyydestä sen sijaan on edelleen usein yksipuolista. Holhoavaa ja syyllistävää.

Köyhyys on pelkoa ja ahdistusta. Köyhyys on tinkimistä terveydenhuollosta. Köyhyys eristää. Ilmaistapahtumaan osallistuminen tai asioiden hoitaminen naapuripaikkakunnalla ei yksinkertaisesti ole kaikille mahdollista, koska ei ole rahaa ladata bussikorttia. Facebookin roskalava-palstoilla talvivaatteita lapselleen etsivä ei ehkä oikeasti pysty ostamaan talvivaatteita kaupasta. Kun luottotiedot ovat menneet ei sähkösopimuksen solmiminen tai vakuutusten ottaminen olekaan enää niin yksinkertaista.

Oikeus määrätä omasta rahankäytöstä häviää köyhyyden myötä. Kun oikeus määrätä omasta rahankäytöstä häviää, häviää myös oikeus määrätä omasta arjesta. Oikeus elää niin sanottua normaalia aikuisen ihmisen elämää katoaa.

On alentavaa olettaa, että köyhä ei voikaan osata hallita elämäänsä. On alentavaa olettaa, että köyhää pitää holhota. Nämä ovat kuitenkin usein keskustelun lähtökohtia. Miten ihminen, jolla ei ole edes teoreettisia mahdollisuuksia saada rahojaan riittämään perustarpeisiin voisi hallita talouttaan? Köyhää neuvotaan mielellään talousasioissa, vaikka hän ei neuvoja kysyisikään. Valtaosa aikuisista ihmisistä ymmärtää kyllä, että lisäkuluja ei tule jos laskut maksaa ajoissa. Naulan lyöminen seinään ilman vasaraa on kuitenkin hivenen vaikeaa.

Puhutaan paljon vastuusta. Puheista huolimatta raha on kuitenkin asia, josta ei miellellään anneta yksilölle vastuuta, sillä köyhän kuvitellaan olevan yhtä kuin vastuuton ja epäluotettava. Esimerkiksi perustulon vastustajat vetoavat usein siihen näkemykseen, että ihmiset eivät halua tehdä mitään eivätkä osaa tai haluakaan hallita omaa talouttaan. Usein jää hahmottamatta se, että riittävä perustoimeentulo ei tarkoita pelkkää vapautta, vaan se tarkoittaa myös vastuuta. Vastuuta omasta elämästä ja rahankäytöstä.

Hyvinvointiyhteiskunnassa kenenkään arjen ei pitäisi rakentua leipäjonojen varaan, eikä kenenkään pitäisi joutua sosiaalisesti eristetyksi köyhyyden vuoksi. Ennen kaikkea keskustelussa on syytä muistaa, että köyhyys ei ole kivaa, köyhät eivät ole tyhmiä ja epäluotettavia, eikä köyhyyteen yleensä päädytä omasta tahdosta.

– Elisa Kivistö-Orjatsalo, Pirkanmaan Vihreiden varapuheenjohtaja

 

Keskiviikkona 19.12. keskustellaan köyhyyden torjumisesta kaupungeissa. Tilaisuus järjestetään klo 17 Tampereella Finlaysonilla Pala Cafessa – mutta mikäli et pääse paikan päälle, voit seurata tilaisuutta myös Facebookissa striiminä! Tapahtuma löytyy Facebookista.

Mielipide: Mikä hallituksen sote-mallissa mättää?

mennessä | maalis 9, 2018 | Mielipide, Tiedotteet

Mikä hallituksen sotemallissa mättää?

Maakunta-sote on yhtäältä paljon parjattu ja toisaalta välttämättömäksi uhottu. Yleinen konsensus varmasti vallitsee siitä, että soteuudistus tarvitaan. Soten suuri haaste on se, että harva ymmärtää mistä oikein on kysymys. Tosin nyt esitettävälle sotemallille tämä on ehdottomasti vahvuus, sillä tarkemman perehtymisen jälkeen sitä ei voi mitenkään hyvällä omallatunnolla kannattaa.

Maakunnilla ei tule olemaan verotusoikeutta, joka on äärimmäisen ongelmallista. Myönnettyjen määrärahojen ehtymisen jälkeen on maakunnilla kaksi vaihtoehtoa; joko jättää potilaita hoitamatta tai nostaa palvelumaksuja. Jo nyt on tutkimustietoa siitä, että Suomessa ihmisiä jättäytyy hoitamatta palvelumaksujen takia. Kunnallisella puolella sotepalveluiden alibudjetointi on ollut jo pitkään enemmän sääntö kuin poikkeus. Ei ole pienintäkään syytä olettaa, että maakunnissa tilanne olisi toinen.

Verotusoikeuden uupuminen tuo mukanaan muitakin ongelmia. Yksi potentiaalinen vaihtoehto on, että mahdollisesti ylijääviä rahoja ei voida siirtää seuraavalle budjettikaudelle. Jos mahdollisuutta lisärahoitukseen ei ole, vaaditaan kauden alussa erityistä varovaisuutta ja säännöstelyä, joka johtaa budjettikauden alussa palvelujen heikkenemiseen. Aito ongelma on myös se, että säästäminen ei varsinaisesti kuulu uudelleen valittavien poliitikkojen intresseihin. Mitä luultavimmin ollaan luomassa tilanne, jossa budjettikauden alussa rahankäytöstä pidättäydytään, vaikka tarpeita olisi ja loppukaudesta rahat hassataan käyttökohteesta riippumatta.

Valinnan vapauden saattelema laaja yksityistäminen tulee johtamaan markkinoinnin räjähdysmäiseen kasvuun. Markkinoinnin lisääntyminen tulee jo itsessään lisäämään kysyntää. Sotekaavailussa maksetaan asiakasmääristä eikä hoidosta, joka valitettavasti motivoi potilaiden lähettämistä erikoissairaanhoitoon, vaikka esimerkiksi fysioterapia olisikin paras hoitokeino.

Perustuslaki velvoittaa julkisen vallan turvaamaan jokaiselle riittävät sote-palvelut, joiden arvioinnissa lähtökohta on se, että jokainen pystyy toimimaan yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Kun huomioidaan tämä ja yksityistämisen mukanaan tuoma hoidontarpeen ja kustannusten kasvu, jää valtiolle ainoaksi todelliseksi vaihtoehdoksi lisäbudjettien myöntäminen. Soteuudistuksen tärkeimpiä tavotteita on nimenomaan kustannusten laskeminen. Esitetyllä mallilla tämä ei ole mitenkään mahdollista ellei toimita perustuslain vastaisesti.

Maakunta-sotessa ennaltaehkäisy ollaan jättämässä kunnille. Kysymys kuuluukin; mikä on kuntien motivaatio satsata ennaltaehkäisyyn, kun mahdolliset säästöt sote-puolella koskevat maakuntia eivätkä kuntia? Tämä on erittäin ongelmallista tulevaisuuden sote-kulujen sekä ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Ikääntyvän väestön ja vuosittain kasvavien kustannusten valossa olisi olennaista, että luotaisiin malli, joka kannustaa eri tahoja ennaltaehkäisyyn eikä päinvastoin. Henkilökohtaisesti pidän tätä yhtenä esitetyn mallin suurimpana ongelmana.

Sotemallin ainoat todelliset voittajat ovat terveysjätit, jotka tulevat saamaan mittavat hyödyt verovaroin katetuista palveluista. On vaikea ymmärtää, miten voidaan olla viemässä läpi mallia, jota riippumattomat asiantuntijat vastustavat yksi toisensa jälkeen. On suuri vaara, että hyvinvointivaltion peruspilareille tullaan tekemään peruuttamatonta vahinkoa.

Tämä ei ole pelottelua. Tämä on realismia.

Perttu Jussila, Pirkanmaan Vihreät, puheenjohtaja