Eri hyvinvointialueilla on viime vuosina tehty, ja tehdään edelleen tulevina vuosina, vaikeita leikkauspäätöksiä. Alijäämän kattamisvelvollisuuden nykyinen määräaika vuoden 2026 lopussa on pakottanut myös Pirkanmaan hyvinvointialueen rajuihin leikkauksiin tavoiteaikataulussa pysymiseksi. Vuosina 2023-2024 kertynyt alijäämä kun oli yhteensä 193 miljoonaa euroa, mikä pitäisi nyt vuosien 2025-2026 aikana kattaa täysimääräisesti.
Petteri Orpon hallituksella on kuitenkin tekeillä lakimuutos, jonka perusteella Pirhan olisi todennäköisesti mahdollista hakea lisäaikaa sopeuttamiselle jopa vuoden 2028 loppuun. Päätös laista saadaan kuitenkin vasta ensi vuoden puolella, ja sitä ennen aluevaltuuston pitää muun muassa hyväksyä Pirhan ensi vuoden talousarvio.
Mitkä lisäajan hyödyt sitten voisivat olla?
Hallittu siirtymä alijäämästä kohti kestävää taloutta.
Lisäaika antaa alueille mahdollisuuden korjata talouttaan kestävämmin niin, ettei leikkauksista jäisi pitkäikäisiä ja vaikeasti korjattavia vaurioita palveluverkkoon.
Palveluiden saatavuuden turvaaminen.
Nykyisellään talouspaineet pakottavat niin nopeisiin säästöihin, että palveluiden laatu tai saatavuus voivat kärsiä. Lisäaika voi vähentää painetta tehdä nopeita, kiireessä ja ilman huolellisia vaikutusarvioita valmisteltuja päätöksiä.
Parempi ennakointi ja sopeutuminen.
Alueet saavat enemmän aikaa suunnitella, mitata ja korjata talouden tasapainoa, sen sijaan että alijäämä “pakottaisi” toimimaan reaktiivisesti.
Tiedon ja prosessien parantaminen. Lakimuutos liittyy myös rahoitusmallin ja siihen liittyvän tiedonkeruun ongelmiin (esim. diagnoositietojen vaikutus rahoitukseen), lisäaika voi tarjota tilaa prosessien korjaukselle.
On selvää, että Pirhan taloutta on pakko sopeuttaa. Mutta tapa, jolla se tehdään, ratkaisee sen, miten toimivat palvelut alueen asukkaille voidaan tulevina vuosina tarjota. Jos sopeutus tehdään hätäisesti, ilman että kunnollisia vaikutustenarviointeja ehditään tehdä, vaarana on, että korjaamme ensi vuosien säästöt tulevien vuosikymmenten lisäkustannuksina ja hyvinvointivajeena.
– Johanna Kirjavainen, aluevaltuutettu