helmi 9, 2026
Kaupin kampukselle alkaa rakentua hulppea M‑rakennus. Moderneilla tilaratkaisuilla uudistetaan perinteinen sairaalaympäristö ja saavutetaan monia hyötyjä. Kustannustehokkuutta haetaan yhteiskäyttötiloilla sekä erillisillä vastaanotto- ja kirjaamistiloilla, joissa työntekijät liikkuvat. Yhteiskäyttötiloja viritellään jo vauhdilla myös vanhoissa kiinteistöissä ja avopalveluissamme sekä suunnitellaan uudelle Kaupin sote-asemalle.
Vaikuttaa yhä vahvemmin siltä, että Pirhaa johdetaan liiaksi somaattisen erikoissairaanhoidon asetuksilla, jotka eivät palvele psykososiaalista työotetta. Esimerkiksi lastenneuvolassa, opiskelijaterveydenhuollossa, sosiaalipalveluissa tai mielenterveys- ja päihdetyössä tehdään myös moniammatillista yhteistyötä sekä verkostotyötä. Jo tietoturvan vuoksi on tärkeää, että yhteydenotoille on työrauha; puhelut ja etäkokoukset eivät onnistu jaetuissa kirjaamispisteissä. Lattialla konttailevien taaperoiden tai perhetapaamisten tarpeet unohtuvat sujuvasti paineisen säästämisen keskellä.
Samoin unohtuu työergonomia. Kirjaaminen asiakaskertomuksiin ei ole vain tehdyn raportointia vaan työskentelyn jäsentämistä, suunnittelua ja moniammatillista tietotyötä, joka sekin edellyttää työrauhaa. Vaihdokset tiloista toiseen sirpaloittavat työpäiviä ja muodostavat riskin aivoterveydelle ja työntekijöiden jaksamiselle.
Kaikessa sote-työssä keskeistä on ammatillisen vuorovaikutussuhteen laatu. Kohtaamisten kiireettömyys, turvallisuus, luottamuksellisuus ja vakaus on keskeinen osa sotetyön vaikuttavuutta. Aika virittäytyä terapeuttiseen tunnetyöhön ja palautua emotionaalisesta kuormituksesta tulee turvata työntekijöille, minkä vaihtuvat tilat nyt vaarantavat.
Turhia tiloja on tärkeä karsia ja päivittää vanhanaikaisia vastaamaan tätä päivää. Tilakysymykset tulee ratkaista työtehtävien mukaan eikä yrittää vääntää kaikkea samaan muottiin riippumatta työn sisällöstä ja organisoitumisesta.
PS. Samasta teemasta asiakkaiden näkökulmasta kirjoittaa myös Johanna Roihuvuo:
https://www.pirkanmaanvihreat.fi/aluevaltuusto/ei-ajeta-tilasaastojen-kanssa-seinaan/
Niina Melkko
Pirhan varavaltuutettu, henkilöstöjaoston varajäsen
Nokian kaupunginvaltuutettu (vihr.)
tammi 22, 2026
Rahat pitää laittaa ihmisiin, ei seiniin! Tämä on yleisesti varsin hyvä ohjenuora. Erityisesti tyhjistä ja vajaakäytöllä olevista tiloista kannattaakin nipistää rahat palveluihin. Mutta kun seinistä tarpeeksi säästetään, nousee hyvin esiin, miksi asianmukaisista tiloista kannattaa jotakin maksaakin.
Asiakastyöhön tarvitaan toimivat ja riittävän yksityiset tilat. Potilaita ei pitäisi joutua hoitamaan käytävillä muiden ihmisten nähden, eikä terapiakäyntien pitäminen siivouskomerossa tai varastossa ole optimaalinen ratkaisu. Ja jos asiakkaita ei voi tilanpuutteen vuoksi ottaa vastaan, hukkaa sekin aikaa ja rahaa.
Etäpalvelutkaan eivät poista tilatarpeita. Puhelineuvontaan ja digiklinikan yhteydenottoihin ei ainakaan vielä toistaiseksi vastaa tekoäly pilvestä käsin, vaan oikeat ihmiset. Heidän pitää pystyä käsittelemään asiakkaiden asioita ilman, että avokonttori raikaa luottamuksellisista keskusteluista tai perheenjäsenet kurkkivat vahingossa ruutua.
Tilojen hyvä suunnittelu ja toteutus voi olla jopa elämän ja kuoleman kysymys. Sairaalassa lasketaan jokainen sekunti siihen, kuinka nopeasti hengenvaarassa oleva ihminen saadaan ensiapuun, tehohoitoon tai leikkauspöydälle. Silloin ei auta odotella ainoan hissin saapumista tai lykätä tippatelineestä ovenkarmeihin juuttuvaa sänkyä rakennuksesta toiseen.
Työtilat vaikuttavat muutenkin monin tavoin ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen. Kenenkään ei pitäisi joutua työskentelemään tiloissa, jotka sairastuttavat jatkuviin päänsärkyihin tai astmaan. Ja jos vastaanotolla tulee vastaan uhkaava tilanne, sitä pitää päästä turvallisesti pakenemaan.
Tärkeää on sekin, että kesken kiireisen päivän voi vetäytyä kunnolliseen taukotilaan juomaan kupillisen kahvia ja vaihtamaan kuulumisia kollegoiden kanssa.
Pidetään siis huolta ihmisten lisäksi myös seinistä, eikä ajeta säästöjen kanssa seinään.
– Johanna Roihuvuo
Kirjoittaja on aluevaltuuston varajäsen sekä konserni- ja toimitilajaoston jäsen
tammi 9, 2026
Julkisessa keskustelussa toistuu säännöllisesti väite sote-sektorin huonosta johtamisesta. Se hämmentää, sillä näen ympärilläni sosiaalialalla paljon erinomaisia johtajia sekä hyvää johtamista. Näen paljon esihenkilöitä, jotka antavat kaikkensa. He koittavat tunnollisesti saada jokaisen To do -listan kohdan ruksittua ja kaikki suunnitelmat ja raportit laadittua sekä jokaiseen työvuoroon puuttuvat työntekijät hankittua. Yrittävät. Koittavat. Venyvät.
Samaan aikaan näen ympärilläni todella paljon myös uupuneita sote-johtajia, niin julkiselta kuin yksityiseltä sote-sektorilta, hyvin erilaisista organisaatioista. Mihin johtajien työaika kuluu kun tuntuu ettei työn kehittämiseen ja siihen varsinaiseen johtamiseen ole riittävästi aikaa?
On aika pysähtyä etsimään tilanteen juurisyitä. Meidän tulisi porautua systeemin rakenteisiin. Jos rakenteet toimivat, ei yksittäisen ihmisen tarvitse venyä kohtuuttomasti. Vanhan johtamisen muistisäännön mukaan rakenteista muodostuu 90% ja ihmisistä loput 10%. Tilanne ei voi johtua siis vain huonoista yksilöistä, vaan ongelman syyt on järjestelmässä ja sen rakenteissa.
Itsekin sote-yksikön johtajana en puolustele nyt oman johtajuuteni puutteita, vaan toivon keskustelua siitä miten rakenteita voidaan kehittää. Emme saa tyytyä ylläpitämään kyynistä stereotypiaa huonoista sote-johtajista. Kukaan kun tuskin on lähtenyt sote-puolenkaan johtoon ajatuksella hoitaa työnsä mahdollisimman huonosti.
Mikä hyvää työtä siis estää? Mikä uuvuttaa? Miten varmistamme, että myös lähijohto voi tehdä arvopohjaista, ettisesti kestävää työtä? Miten poliittisella päätöksenteolla meidän pitäisi ja voisimme tähän vaikuttaa?
Jokainen työntekijä ansaitsee hyvää johtamista ja sen toteuttamisen pitää olla mahdollista myös sote-sektorin rakenteissa.
Sanna Piitulainen, varavaltuutettu
joulu 10, 2025
Uusia rakennuksia ja laitehankintoja suunnitellessa talouspuoli kuitataan usein tarpeellisena
tulevaisuuden investointina. Usein niillä tuntuu olevan sellainen arvo, joka yksimielisesti
hyväksytään. Nykyisessä talouspaineistetussa ilmapiirissä tuntuu kuitenkin toisinaan
unohtuvan, ettei todellinen arvo synny betonista, vaan seinien sisällä tehtävästä työstä.
Sosiaali- ja terveyspalveluilla on tietenkin mittaamaton inhimillinen arvo. Siksi tuntuu jopa
hieman karulta puhua hyvinvoinnista taloudellisena investointina. Toisaalta nykyinen
hyvinvointialueita koskeva puhe kääntyy kulueristä puhumiseen. Mitkä palvelut vievät meiltä
eniten rahaa, voisiko jonkin palvelun hoitaa tehokkaammin? Minusta tulisi toisinaan pysähtyä
myös miettimään, mitä palvelut meille tuottavat.
Investoinnilla tarkoitetaan tyypillisesti rahaa, joka laitetaan johonkin tuottamaan arvoa
tulevaisuudessa. Toimivat ja oikea-aikaiset sosiaali- ja terveyspalvelut tuottavat hyvinvointia,
mutta niiden tuotto ei ole vain inhimillistä. Ajoissa hoitoa saavat ihmiset tarvitsevat
vähemmän raskaampia ja kalliimpia palveluja myöhemmin.
Hyvinvointialueiden heikko taloudellinen tilanne on ajanut palveluiden supistamiseen ja
henkilöstön venymiseen. Valtiolta tulevat raamit eivät yksinkertaisesti tunnu riittävän
tärkeiden palveluiden turvaamiseen, vaikka tarve ei ole kadonnut mihinkään. Nyt säästettävä
euro näyttää budjetissa houkuttelevalta, mutta iskee karusti seuraavana vuonna vastaan.
Lyhytnäköinen säästäminen voi pahimmillaan johtaa huomattavasti suurempiin menoihin
myöhemmin. Nykyiset valtion antamat raamit eivät ole jättäneet riittävästi aikaa sen
arvioimiseen, mikä pitkällä tähtäimellä on järkevää niin taloudellisesta kuin inhimillisestä
näkökulmasta.
Toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tärkeä investointi tulevaan. Siksi Pirhan tulee
jatkossakin keskittyä turvaamaan tärkein: ihmisten hyvinvointi ja toimintakyky, jotta
talouspaineista huolimatta kenenkään arki ei jää heitteille.
– Noora Hakulinen, varavaltuutettu
joulu 2, 2025
Pirkanmaalla lastensuojelun tilanne on puhuttanut jo pitkään. Tarve palveluille on kasvanut, ja paineet näkyvät niin työntekijöiden arjessa kuin perheiden kokemuksissa. Silti yksi perusperiaate pysyy aina samana: lastensuojelun tehtävä on ensisijaisesti lapsen ja perheen tukeminen mahdollisimman varhain, ennen kuin ongelmat kasautuvat tai kriisiytyvät.
Varhainen tuki ei ole pelkkä tavoite, se on konkreettinen keino ehkäistä huostaanottoja, vahvistaa vanhemmuutta ja varmistaa, että apua saa oikeaan aikaan. Kun perheitä tuetaan ajoissa, näkyy se lapsen arjessa turvallisuutena ja luottamuksena.
Huostaanotto on lastensuojelun äärimmäinen toimenpide. Sitä ei tehdä kevyesti tai nopeasti, vaan vasta silloin, kun kaikki muut keinot on kokeiltu eikä lapsen turvallisuutta voida muuten taata.
On lisättävä omia palveluita, jotta voimme tarjota kodin ulkopuolelle sijoitetuille lapsille hoivaa ja tukea mahdollisimman lähellä heidän omia yhteisöjään. Liian monet lapset joutuvat tällä hetkellä muuttamaan pitkien matkojen päähän, pois tutuista ympäristöistä ja läheisistä.
Lasten, nuorten, perheiden ja työikäisten valiokunta korostaa lausunnossaan tarvetta tiivistää yhteistyötä eri puolilla Suomea toimivien palveluntuottajien kanssa. Kodin ulkopuolelle sijoittamisen lähtökohtana on kuitenkin perheiden yhdistäminen.
Pirkanmaan on oltava paikka, jossa lapsen ei tarvitse menettää yhteyttään perheeseensä ja jossa perheet saavat apua silloin, kun sitä eniten tarvitsee.
Anna Moilanen, aluevaltuutettu
marras 20, 2025
Lehdissä kirjoitetaan paljon päihteiden käyttäjistä ja ongelmista esimerkiksi katukuvassa. Tapaan myös paljon päihderiippuvaisia ihmisiä omassa työssäni ensihoitajana. Päihdesairauksista kärsivät ihmiset kokevat paljon ennakkoluuloja, stigmatisointia ja myös huonoa kohtelua niin julkisesti kuin myös terveydenhuollossa. Sairauksia on monenlaisia ja ihminen on yhtä arvokas ja yhdenvertainen on hänellä syöpä, jalka murtunut tai päihderiippuvuus tai mielenterveyden häiriö tai joku muu sairaus.
Kysyn yleensä potilailtani mikä on aiheuttanut päihteiden haitallista käyttöä. Kukaan ei lapsena tai nuorena päättänyt, että minusta tulee esimerkiksi alkoholisti. Kaikilla on ollut unelmia tulla opettajaksi, lentäjäksi, lääkäriksi. Monesti taustalla on kiusaamista, käsittelemättömiä traumoja, riittämätöntä tukea, avioeroja, yksinäisyyttä. Monet kokevat edelleen, että heitä ei kuunnella tai ei uskalleta kertoa taustoja, koska pelätään, että niitä ei oteta todesta.
Päihderiippuvuus voi olla fysiologista tai psykologista. Usein se on molempia. Tiedän työni kautta monta mielenterveysongelmista kärsivää ihmistä, joka pyrkii helpottamaan oireita päihteiden avulla, mutta he eivät saa apua ennen kuin päihteidenkäyttö on saatu kuriin. Toisaalta moni päihteidenkäyttäjän mielenterveyden haasteet pahenevat päihteiden käytön takia. Päihdehuoltolaki mahdollistaisi tahdosta riippumattoman hoidon liiallisen päihteiden käytön takia, mutta tämä lain suomaa mahdollisuutta ei jostain syystä käytetä Suomessa. Itse olen tätä työssäni ehdottanut useammalle lääkärille tapauksissa, jossa kriteerit olisivat täyttyneet, mutta lääkärit eivät ole tähän suostuneet.
Lisäksi on turvattava riittävät tuet myös akuuttihoidon jälkeiseen aikaan. Teen väitöskirjaa Pirkanmaalla olleesta mielenterveysambulanssipilotista, jossa kohdattiin myös paljon päihteidenkäyttäjiä. Suurimmalla osalla ambulanssin kohtaamista potilaista ei ole ollut riittävää tukea arkeen tai he eivät ole saaneet hakemaansa hoitoa. Tähän tarvitaan muutos. Paremman päihdehoidon takaamiseksi kerätään parhaillaan nimiä kansalaisaloitteeseen: ”Päihdehoidon uudistaminen vaikuttavuuden parantamiseksi Suomessa” Voit tutustua aloitteeseen ja allekirjoittaa sen täältä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15807
Annetaan jokaiselle sairastuneelle paras mahdollisuus parantua ja päästä takaisin yhteiskuntaan. Se on myös taloudellisesti tärkeää. Moni on päässyt eroon päihteistä ja elämän laatu on parantunut. Monella on myös intoa ja halua päästä eroon päihteistä. Annetaan siihen mahdollisuus, eikä syyllistetä retkahduksista. Tärkeintä on kohdata kaikki yhdenvertaisina ihmisinä, koska ihminen on ihmiselle ihminen.
Henri Backman, aluevaltuutettu
