maalis 16, 2026
Hyvinvointialueiden harjoittelupaikkojen määrä on päässyt romahtamaan. Tämä koskettaa Pirkanmaallakin merkittävää määrää opiskelijoita ja murentaa Pirhan toiminnan vakautta tulevaisuudessa.
Ammattikorkeakouluissa tilanne on jo vakava: Loppuvuodesta jopa sadalta TAMK:n hoitotyön opiskelijalta puuttui harjoittelupaikka keväälle 2026. Vastaava ongelma koskee sosionomi-, fysioterapia-, toimintaterapia- ja lähihoitajaopiskelijoita. Suurin osa harjoitteluista on lyhyitä ja palkattomia.
Psykologian opiskelijoilla on yksi pitkä, viiden kuukauden mittainen palkallinen harjoittelu, Näistäkin valtaosa on tehty hyvinvointialueen tehtävissä. Opiskelijoiden sisäänottoa on lisätty, mutta samalla harjoittelupaikkojen määrä on pudonnut. Palkkaus puuttunee myös talousarviosta, vaikka pitkän harjoittelun myötä opiskelija ryhtyy tekemään nopeasti itsenäistä psykologin työtä vain murto-osalla valmistuneen palkasta. Myös moni lääketieteen opiskelija etsii yhä kesän amanuenssuuria. Edelleen oppisopimusopiskelijoiden asema on syytä huomioida kokonaisuudessa.
Tilanne näkyy jo valmistumisen viivästymisenä. Myös rekrytointi kesätöihin hankaloituu, jos vaaditut suoritukset, kuten lääkehoidon näytöt ovat tekemättä. Myös hakuprosessien selkeyttämiselle olisi tarvetta.
Harjoittelijan ohjaajalle tulee varata riittävästi työaikaa ja ohjaustyö nähdä Pirhan ydintehtävänä, ei ylimääräisenä lisätyönä. Vastineeksi panokselleen työyksiköt saavat ajantasaista tietoa, tuoreita näkökulmia ja mahdollisuuden arvioida tulevia työntekijöitä käytännön työssä. Parhaimmillaan harjoittelu on investointi, joka hyödyttää niin opiskelijaa, työyksikköä kuin Pirhaa: osaaminen syvenee, työntekijöiden sitoutuminen vahvistuu ja jatkuvuus paranee.
Harjoittelut ovat yksi tärkeimmistä rekrytointikanavista ja sujuva väylä työelämään. Harjoittelussa opiskelija oppii yksikön toimintatavat, käytännöt ja työyhteisön kulttuurin. Samalla työnantaja näkee osaamisen ja motivaation arjessa.
Tilanne edellyttää nyt ripeää selvitystyötä ja välittömiä, konkreettisia korjaustoimia. Tämä ei ole vain koulutuspoliittinen kysymys, vaan olennainen osa hyvinvointialueiden henkilöstöstrategiaa.
Vihreän aluevaltuustoryhmän puolesta,
Petra Aalto Niina Melkko
Pirhan henkilöstöjaoston jäsen Pirhan henkilöstöjaoston varajäsen
maalis 6, 2026
Otsikon lauseen totesi minulle lääkärin urani alkuaikoina minua uuteen työpaikkaan perehdyttänyt vanhempi kollega. Talletin viisauden sydämeeni ja olen pyrkinyt toimimaan sen mukaan kaikki nämä vuodet. Pirkanmaan hyvinvointialueella ei kaikkien puolueiden edustajilla näytä tämä viisaus olevan tiedossa.
Marraskuussa yt-neuvotteluiden ollessa päällä kokoomus ja demarit yrittivät yhdessä tuumin saada läpi isot korotukset aluevaltuuston ja aluehallituksen puheenjohtajien palkkioihin. Joulukuussa demarijohtoinen henkilöstöjaosto teki tunteita herättäneen päätöksen vuoden 2026 henkilöstöetuuksista yrittäen viedä työntekijöiden kahvihuoneista ilmaiset kahvit ja maidot.
Helmikuussa aluehallituksen kokouksessa taas tehtiin kiertävän perhehoidon palkkioista päätös, jonka vuoksi riskinä on perhehoitajien muuttuminen matalapalkkaisista erittäin matalapalkkaisiksi tai useiden pirkanmaalaisten perhehoitajien lopettaminen, koska palkkioilla ei enää kerta kaikkiaan elätä itseään ja perhettään. Esitin palkkioiden pitämistä ennallaan, mutta esitys hävisi tiukan äänestyksen äänin 7–6, kun palkkioiden laskeminen sai taakseen kaikki sosialidemokraattien ja puolet kokoomuksen edustajista sekä perussuomalaisten ainoan edustajan. Puolet kokoomuksen edustajista sentään muisti puolueensa mantran tiukasta talouskurista, koska perhehoitajien lopettaessa vastaava palvelu joudutaan ostamaan yksityisiltä palveluntuottajilta korkeammalla hinnalla. Poliittisessa päätöksenteossa on ajateltava ensisijaisesti kansalaisten parasta, mutta emme saa myöskään unohtaa Pirkanmaan hyvinvointialueen tuhansia työntekijöitä.
Meille vihreässä aluevaltuustoryhmässä yksi kynnyskysymyksistä syksyn talousarvioneuvotteluissa olivat henkilöstöetuudet, koska emme kokeneet olevan järkevää heikentää niitä vaan pikemminkin tukea henkilöstön jaksamista kaikin mahdollisin keinoin näinä niukkuuden aikoina. Ajat saattavat olla taloudellisesti vaikeita, mutta koskaan ei ole syytä ehdoin tahdoin suututtaa hoitajia.
Hanna Sareila, aluehallituksen jäsen, aluevaltuustoryhmän 2.varapuheenjohtaja
helmi 9, 2026
Kaupin kampukselle alkaa rakentua hulppea M‑rakennus. Moderneilla tilaratkaisuilla uudistetaan perinteinen sairaalaympäristö ja saavutetaan monia hyötyjä. Kustannustehokkuutta haetaan yhteiskäyttötiloilla sekä erillisillä vastaanotto- ja kirjaamistiloilla, joissa työntekijät liikkuvat. Yhteiskäyttötiloja viritellään jo vauhdilla myös vanhoissa kiinteistöissä ja avopalveluissamme sekä suunnitellaan uudelle Kaupin sote-asemalle.
Vaikuttaa yhä vahvemmin siltä, että Pirhaa johdetaan liiaksi somaattisen erikoissairaanhoidon asetuksilla, jotka eivät palvele psykososiaalista työotetta. Esimerkiksi lastenneuvolassa, opiskelijaterveydenhuollossa, sosiaalipalveluissa tai mielenterveys- ja päihdetyössä tehdään myös moniammatillista yhteistyötä sekä verkostotyötä. Jo tietoturvan vuoksi on tärkeää, että yhteydenotoille on työrauha; puhelut ja etäkokoukset eivät onnistu jaetuissa kirjaamispisteissä. Lattialla konttailevien taaperoiden tai perhetapaamisten tarpeet unohtuvat sujuvasti paineisen säästämisen keskellä.
Samoin unohtuu työergonomia. Kirjaaminen asiakaskertomuksiin ei ole vain tehdyn raportointia vaan työskentelyn jäsentämistä, suunnittelua ja moniammatillista tietotyötä, joka sekin edellyttää työrauhaa. Vaihdokset tiloista toiseen sirpaloittavat työpäiviä ja muodostavat riskin aivoterveydelle ja työntekijöiden jaksamiselle.
Kaikessa sote-työssä keskeistä on ammatillisen vuorovaikutussuhteen laatu. Kohtaamisten kiireettömyys, turvallisuus, luottamuksellisuus ja vakaus on keskeinen osa sotetyön vaikuttavuutta. Aika virittäytyä terapeuttiseen tunnetyöhön ja palautua emotionaalisesta kuormituksesta tulee turvata työntekijöille, minkä vaihtuvat tilat nyt vaarantavat.
Turhia tiloja on tärkeä karsia ja päivittää vanhanaikaisia vastaamaan tätä päivää. Tilakysymykset tulee ratkaista työtehtävien mukaan eikä yrittää vääntää kaikkea samaan muottiin riippumatta työn sisällöstä ja organisoitumisesta.
PS. Samasta teemasta asiakkaiden näkökulmasta kirjoittaa myös Johanna Roihuvuo:
https://www.pirkanmaanvihreat.fi/aluevaltuusto/ei-ajeta-tilasaastojen-kanssa-seinaan/
Niina Melkko
Pirhan varavaltuutettu, henkilöstöjaoston varajäsen
Nokian kaupunginvaltuutettu (vihr.)
tammi 22, 2026
Rahat pitää laittaa ihmisiin, ei seiniin! Tämä on yleisesti varsin hyvä ohjenuora. Erityisesti tyhjistä ja vajaakäytöllä olevista tiloista kannattaakin nipistää rahat palveluihin. Mutta kun seinistä tarpeeksi säästetään, nousee hyvin esiin, miksi asianmukaisista tiloista kannattaa jotakin maksaakin.
Asiakastyöhön tarvitaan toimivat ja riittävän yksityiset tilat. Potilaita ei pitäisi joutua hoitamaan käytävillä muiden ihmisten nähden, eikä terapiakäyntien pitäminen siivouskomerossa tai varastossa ole optimaalinen ratkaisu. Ja jos asiakkaita ei voi tilanpuutteen vuoksi ottaa vastaan, hukkaa sekin aikaa ja rahaa.
Etäpalvelutkaan eivät poista tilatarpeita. Puhelineuvontaan ja digiklinikan yhteydenottoihin ei ainakaan vielä toistaiseksi vastaa tekoäly pilvestä käsin, vaan oikeat ihmiset. Heidän pitää pystyä käsittelemään asiakkaiden asioita ilman, että avokonttori raikaa luottamuksellisista keskusteluista tai perheenjäsenet kurkkivat vahingossa ruutua.
Tilojen hyvä suunnittelu ja toteutus voi olla jopa elämän ja kuoleman kysymys. Sairaalassa lasketaan jokainen sekunti siihen, kuinka nopeasti hengenvaarassa oleva ihminen saadaan ensiapuun, tehohoitoon tai leikkauspöydälle. Silloin ei auta odotella ainoan hissin saapumista tai lykätä tippatelineestä ovenkarmeihin juuttuvaa sänkyä rakennuksesta toiseen.
Työtilat vaikuttavat muutenkin monin tavoin ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen. Kenenkään ei pitäisi joutua työskentelemään tiloissa, jotka sairastuttavat jatkuviin päänsärkyihin tai astmaan. Ja jos vastaanotolla tulee vastaan uhkaava tilanne, sitä pitää päästä turvallisesti pakenemaan.
Tärkeää on sekin, että kesken kiireisen päivän voi vetäytyä kunnolliseen taukotilaan juomaan kupillisen kahvia ja vaihtamaan kuulumisia kollegoiden kanssa.
Pidetään siis huolta ihmisten lisäksi myös seinistä, eikä ajeta säästöjen kanssa seinään.
– Johanna Roihuvuo
Kirjoittaja on aluevaltuuston varajäsen sekä konserni- ja toimitilajaoston jäsen
tammi 9, 2026
Julkisessa keskustelussa toistuu säännöllisesti väite sote-sektorin huonosta johtamisesta. Se hämmentää, sillä näen ympärilläni sosiaalialalla paljon erinomaisia johtajia sekä hyvää johtamista. Näen paljon esihenkilöitä, jotka antavat kaikkensa. He koittavat tunnollisesti saada jokaisen To do -listan kohdan ruksittua ja kaikki suunnitelmat ja raportit laadittua sekä jokaiseen työvuoroon puuttuvat työntekijät hankittua. Yrittävät. Koittavat. Venyvät.
Samaan aikaan näen ympärilläni todella paljon myös uupuneita sote-johtajia, niin julkiselta kuin yksityiseltä sote-sektorilta, hyvin erilaisista organisaatioista. Mihin johtajien työaika kuluu kun tuntuu ettei työn kehittämiseen ja siihen varsinaiseen johtamiseen ole riittävästi aikaa?
On aika pysähtyä etsimään tilanteen juurisyitä. Meidän tulisi porautua systeemin rakenteisiin. Jos rakenteet toimivat, ei yksittäisen ihmisen tarvitse venyä kohtuuttomasti. Vanhan johtamisen muistisäännön mukaan rakenteista muodostuu 90% ja ihmisistä loput 10%. Tilanne ei voi johtua siis vain huonoista yksilöistä, vaan ongelman syyt on järjestelmässä ja sen rakenteissa.
Itsekin sote-yksikön johtajana en puolustele nyt oman johtajuuteni puutteita, vaan toivon keskustelua siitä miten rakenteita voidaan kehittää. Emme saa tyytyä ylläpitämään kyynistä stereotypiaa huonoista sote-johtajista. Kukaan kun tuskin on lähtenyt sote-puolenkaan johtoon ajatuksella hoitaa työnsä mahdollisimman huonosti.
Mikä hyvää työtä siis estää? Mikä uuvuttaa? Miten varmistamme, että myös lähijohto voi tehdä arvopohjaista, ettisesti kestävää työtä? Miten poliittisella päätöksenteolla meidän pitäisi ja voisimme tähän vaikuttaa?
Jokainen työntekijä ansaitsee hyvää johtamista ja sen toteuttamisen pitää olla mahdollista myös sote-sektorin rakenteissa.
Sanna Piitulainen, varavaltuutettu
joulu 10, 2025
Uusia rakennuksia ja laitehankintoja suunnitellessa talouspuoli kuitataan usein tarpeellisena
tulevaisuuden investointina. Usein niillä tuntuu olevan sellainen arvo, joka yksimielisesti
hyväksytään. Nykyisessä talouspaineistetussa ilmapiirissä tuntuu kuitenkin toisinaan
unohtuvan, ettei todellinen arvo synny betonista, vaan seinien sisällä tehtävästä työstä.
Sosiaali- ja terveyspalveluilla on tietenkin mittaamaton inhimillinen arvo. Siksi tuntuu jopa
hieman karulta puhua hyvinvoinnista taloudellisena investointina. Toisaalta nykyinen
hyvinvointialueita koskeva puhe kääntyy kulueristä puhumiseen. Mitkä palvelut vievät meiltä
eniten rahaa, voisiko jonkin palvelun hoitaa tehokkaammin? Minusta tulisi toisinaan pysähtyä
myös miettimään, mitä palvelut meille tuottavat.
Investoinnilla tarkoitetaan tyypillisesti rahaa, joka laitetaan johonkin tuottamaan arvoa
tulevaisuudessa. Toimivat ja oikea-aikaiset sosiaali- ja terveyspalvelut tuottavat hyvinvointia,
mutta niiden tuotto ei ole vain inhimillistä. Ajoissa hoitoa saavat ihmiset tarvitsevat
vähemmän raskaampia ja kalliimpia palveluja myöhemmin.
Hyvinvointialueiden heikko taloudellinen tilanne on ajanut palveluiden supistamiseen ja
henkilöstön venymiseen. Valtiolta tulevat raamit eivät yksinkertaisesti tunnu riittävän
tärkeiden palveluiden turvaamiseen, vaikka tarve ei ole kadonnut mihinkään. Nyt säästettävä
euro näyttää budjetissa houkuttelevalta, mutta iskee karusti seuraavana vuonna vastaan.
Lyhytnäköinen säästäminen voi pahimmillaan johtaa huomattavasti suurempiin menoihin
myöhemmin. Nykyiset valtion antamat raamit eivät ole jättäneet riittävästi aikaa sen
arvioimiseen, mikä pitkällä tähtäimellä on järkevää niin taloudellisesta kuin inhimillisestä
näkökulmasta.
Toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tärkeä investointi tulevaan. Siksi Pirhan tulee
jatkossakin keskittyä turvaamaan tärkein: ihmisten hyvinvointi ja toimintakyky, jotta
talouspaineista huolimatta kenenkään arki ei jää heitteille.
– Noora Hakulinen, varavaltuutettu
